19.11.2024
”Vakari”
Eläkejärjestelmän päivityksestä keskustellaan säännöllisin väliajoin. Ilma on sakeana ehdotuksista, joiden tavoitteena on leikata eläkkeitä milloin erityisveroilla, eläkeiän nostolla, milloin indeksien huonontamisella. Indeksejä on heikennetty, eläkkeiden verotusta on kiristetty eläkevähennyksen perusteita muuttamalla. Ja eläkeiän kehitys on jo sidottu elinajan odotteeseen. Ehdottajat luulevat keksineensä nämä ”pyörät” uudelleen. Turhaan, koska nämä ”pyörät” on jo keksitty ja pantu toimeen.
Uusin innovaatio on automaattinen vakauttaja, ”vakari”. Sillä pyritään reagoimaan tilanteisiin, joissa suhdanteet laskevat eläkerahastojen tuottoa ja pienentävät rahastoitujen pääomien arvoa. Samaan aikaan syntyvyyden laskeminen pitkällä tähtäimellä johtaa siihen, että eläkkeiden maksamisessa on turvauduttava entistä enemmän rahastoihin.
Tällaiseen tilanteeseen voidaan reagoida joko nostamalla eläkemaksuja, mitä työnantajat tiukasti vastustavat. Syntyvyyden laskusta johtuvia ongelmia voitaisiin pienentää maahanmuutolla, jota taas hallitus vaikeuttaa. Yksi mahdollisuus on lisätä rahastojen tuottoa kasvattamalla rahastosijoitusten riskiä, jolloin myös epäonnistumisen riskit kasvavat.
Kun keinot loppuu niin konstit alkaa. Niinpä uutena konstina on esitetty automaattista vakauttajaa. Sillä tarkoitetaan Ruotsin mallin mukaan sitä, että eläkerahastojen arvon laskemisen riskiä ei kannetakaan eläkemaksuja säätämällä tai työllisyyttä lisäämällä. Riskin saakin kannettavakseen eläkeläinen.
Ruotsissa tällainen vakari on johtanut eläkkeiden pienemiseen suhdanteiden huonontuessa. Suomessa maksussa olevien eläkkeiden leikkaaminen on perustuslain lukon takana. Tosin määräenemmistöllä eduskunta voi siitäkin lipsua. Onnistuihan se säätämään rajalainkin, vaikka ihmisoikeusvelvoitteista ei voi lipsua edes määräenemmistöllä. Ja niin vain lipsuttiin.
Sosiaalivakuutuksen kantava periaate on yhteisvastuu. Kun kansalaista kohtaavat elämässä erilaiset riskit – sairaus, työttömyys, työkyvyn menetys, ansiotulojen ehtyminen eläkkeelle tai vaikkapa vanhempainvapaalle jäämisen vuoksi – tulee yhteiskunta auttamaan riskistä selviämisessä. Riskin kantaa yhteiskunta.
Vakarin ajattelutapa kääntää vastuut nurin niskoin. Kun riskit kohtaavat työntekijöiden palkanmaksuvarasta kerrytettyjä rahastoja, kantaa riskin eläkkeen saaja. Riski siirtyy yhteiskunnalta kansalaiselle itselleen. Muutos on periaatteellisesti mullistava.
Vakarin puoltajat ovat vaatineet lisää vastuuta myös eläkemaksujen sijoittamisessa vakuutetulle. Tästäkin on saatu kokemuksia Ruotsissa. Siellä tuleva eläkkeen saaja voi sijoittaa pienen siivun eläkemaksusta valitsemaansa rahastoon. Vaihtoehtoja on tuhatkunta ja ylivoimainen enemmistö on siirtänyt päätöksen keskitetysti hoidettavaksi. Valinnan vapaus on näennäinen.
Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes toteaa (HS 12.11.-24), että tällaiset ehdotukset siirtävät eläkejärjestelmäämme etuusperusteisesta maksuperusteisen järjestelmän suuntaan. Todennäköisenä seurauksena olisi epävarmempi tulevaisuus ja kasvava eriarvoisuus.
Varokaa vakaria!
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.