10.2.2024
Vallan portaat
Yhdistyksessämme, Espoon Eläkeläisissä, toimii yhtenä kerhona lukupiiri. Käymme läpi kirjallisuutta, joka on jättänyt osanottajien mieleen muistijäljen, johon haluaa palata. Yksi sellainen oli virolaisen kirjailijan Jaan Krossin 1700-luvulle sijoittuva Pietarin tiellä, joka kertoo Rakveren kaupungin taistelusta oikeuksiensa puolesta.
Kaikki valta oli keisarinnalla, Katariinalla. Hänelle osoitetut kaupunkilaisten kirjeet juuttuvat vallan portaisiin. Kansalaisten huolen aiheet ovat sitä vieraampia mitä ylemmäs vallan portaikossa siirrytään. Lopulta vanha kreivi opastaa perusteellista selvitystä valmistelevalle idealistille vallankäytön realiteetteja. ”Mikäli me olemme päättäneet päättää – silloin on merkityksetöntä, mitä siinä asiassa kirjoitetaan” toteaa kreivi. Kosketus ihmisten arkeen häviää. Vallankäyttö menettää kansalaisten silmissä oikeutuksensa. Lopputuloksena on voimattomuuden tunne, turhautuminen, apatia.
Tämä lukukokemus palautui jälleen mieleen, kun luin erään lähikunnassa asuvan omaishoitajan kirjeitä, joita hän oli kirjoittanut virkamiehille, poliitikoille ja lopuksi myös tuttavilleen, myös minulle.
Omaishoitaja, noin viisikymppinen mies, hoitaa puolisoaan, joka on psyykkisesti sairas lapsuudessa kokemiensa traumojen seurauksena. Hoitosuhde on jatkunut lähes kaksi vuosikymmentä ja hoito on niin sitouttavaa, että hoitaja ei ole kyennyt pitämään yhtään vapaapäivää koko aikana. Hän ei ole myöskään päässyt työttömyysturvan piiriin, koska hoitosuhteen sitovuus ei mahdollista hoitajaa olemaan työmarkkinoiden käytettävissä. Siksi hänelle ei myöskään myönnetä työttömyysturvaa.
Ainoa toimeentulon lähde on omaishoidon tuki, jota hän saa hoidollisesti raskaasta hoitotyöstä. Viime vuoden loppuun asti kunnan maksama tuki oli 1 158 euroa kuukaudessa. Nyt kun asia siirtyi kunnalta hyvinvointialueelle, laski tuki 848,99 euroon eli noin 30 %. Tämä oli seurausta tukien harmonisoinnista, hyvinvointialueen tukeen tekemästä leikkauksesta ja siitä, että palkkakertoimen edellyttämää korotusta ei tukeen tehty. Jäljelle jääneellä summalla pariskunta ei yksinkertaisesti tule toimeen. Ilman toisen puolison iäkkään äidin apua eläminen ei olisi mahdollista, mutta auttajan iän johdosta tämänkään tuen varaan ei voi tulevaisuutta rakentaa.
Hyvinvointialueen leikkauskohteen valintaa on jo yleisellä tasolla vaikea ymmärtää. Vielä vaikeampi on ymmärtää, ettei tällaisia erityisiä tilanteita oteta huomioon ja korjata.
Ongelmien perussyynä on maan hallituksen tiukka vaatimus saada hyvinvointialueiden talous tasapainoon niin, että syntyneet vajeet katetaan viimeistään vuoteen 2026 mennessä. Alueiden pitää laatia budjetit niin, että viime ja tämän vuoden ylijäämien yhteenlaskettu summa kattaa kahtena aikaisempana vuonna syntyneet vajeet. Tulojaan alueet eivät voi lisätä, koska ne saavat rahoituksensa valtiolta. Asiakasmaksujen korotusten lisätulotkin valtio imuroi itselleen. Mitkään kirjelmöinnit valtakunnan korkeimmille päättäjille, joissa heidän politiikkansa seurauksiset käytännön elämän tasolle kerrotaan, eivät tuottaneet tulosta, useimmiten eivät edes vastauksia.
”Mikäli me olemme päättäneet päättää – silloin on merkityksetöntä mitä siinä asiassa kirjoitetaan”. Edelleen.
Entä päätöksenteko 2000-luvulla? Mikä on ero 300 vuoden takaiseen?
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.