Tilastollista harhaa?
EVA RÖNKKÖ
Yle uutisoi marraskuun alussa tutkimuksesta, jonka mukaan ulkomailla syntyneet pysyvät vanhemmalla iällä terveempinä kuin Suomessa syntyneet.
Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 70-vuotiaiden kuolleisuutta ja kuolinsyitä vertailemalla kuolleisuuslukuja vuosilta 2002–2020. Tutkimuksen mukaan ulkomailla syntyneillä on alhaisempi kuolleisuus syöpäkuolemissa, hermostoon liittyvissä sairauksissa, sydän- ja verisuonitaudeissa, hengityselinsairauksissa, ruuansulatuksen sairauksissa ja ulkoisissa kuolinsyissä verrattuna Suomessa syntyneisiin. Tutkija Laura Kemppaisen mukaan ulkomaalaistaustaiset vanhukset ovat terveempiä eivätkä näin ollen rasita kohtuuttomasti palveluita.
Uutinen pysäytti. Voiko tulos pitää paikkaansa? Pari vuosikymmentä työtä ulkomaalaistaustaisten iäkkäiden parissa tehneenä olen saanut terveystilanteista erilaisen kuvan. Ihmiset sairastavat ja vieraskielisenä hoitoon pääseminen on usein haastavaa.
Koska kenttätyössä ei pysty tutkijoiden lailla näkemään isoa kuvaa, hain tukea THL:n terveystutkimuksista. Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden parissa on niitä tehty jo vuodesta 2012.
Vuonna 2022 julkaistussa MoniSuomi-raportissa korostui erityisesti 50–74-vuotiaiden maahan muuttaneiden naisten heikompi terveys verrattuna koko väestöön. Myös vuonna 2019 julkaistu FinMonik-tutkimus osoitti, että ulkomaalaistaustaiset kokivat terveytensä hyväksi harvemmin kuin koko väestö.
Etenkin Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton maista muuttaneet raportoivat pitkäaikaissairauksia suomalaista väestöä enemmän. Muitakin eroja oli havaittavissa: diabetes ja mielenterveysongelmat olivat huomattavan yleisiä Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikan maista tulleilla. He raportoivat myös muita enemmän masennusta, mielenterveysongelmia sekä psyykkistä kuormittuneisuutta. Myös selkäsairauksia raportoitiin suomensyntyistä väestöä enemmän.
Kun tähän lisätään se, että ulkomaalaistaustaiset syövät hedelmiä ja marjoja koko väestöä niukemmin, naiset harrastavat vapaa-ajan liikuntaa harvemmin ja miehet tupakoivat koko väestöä yleisemmin, ihmetys suomensyntyisiä paremmasta terveydestä sen kun kasvaa. THL:n tutkijoiden mukaan lääkärin ja hoitajan palveluja käytetään selvästi koko väestöä verrattuna harvemmin. Syy siihen on pikemminkin hoitoon pääsemisen vaikeus tai heikompi kyky tunnistaa omia terveyshaasteita kuin se, että terveys olisi valtaväestöä parempi.
Miten eläviä ja kuolleita tutkimalla saadaan näin merkittävästi erilainen tulos? Voisiko selitys löytyä ulkomaalaistaustaisten henkilöiden terveyden puutteellisesta seurannasta ja sairauksien diagnosoinnista ja dokumentoinnista, joka mahdollisesti heijastuu kuolinsyyn luokitteluun? Monet tuntemani iäkkäät esimerkiksi käyvät hoidattamassa vaivojaan rajan takana, Virossa tai (etenkin ennen rajasulkua) Venäjällä.
Kun tutkimus rakentuu tilastoituihin kuolinsyihin ja niiden vertaamiseen syntyperään, voi syntyä tuloksia, joita on kenttätyöstä käsin vaikea ymmärtää.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehdessä 6/2024
Tutustu näköislehteen tästä linkistä