27.3.2024
Sotapuheesta rauhan retoriikkaan
Meistä eläkeläisistä vanhimmat ovat kokeneet sota-ajan. Vanhimmilla meistä on myös ”tietoisesti tiedostettuja” muistoja sotien ajoista. Sodan tuhojen aikaansaamat vaikutukset ovat varjostaneet monin tavoin useimpien nyt eläkkeellä olevien nuoruutta ja aikuistumista.
Sotiin johti syvä ja molemmin puolin koettu epäluottamus ja sen luoma turvattomuus. Sotaisella retoriikalla vastakkainasettelua kärjistettiin. Kun luottamusta ei onnistuttu rakentamaan, turvauduttiin aseisiin. Sodissa Suomi menetti lähes 100 000 nuoren ihmisen elämän.
Hedelmästään puu tunnetaan. Sotaretoriikan kyllästämässä epäluottamuksen ilmapiirissä kasvoi hedelmistä karvain, sota.
Sotien jälkeen valitut presidenttimme ryhtyivät määrätietoisesti muuttamaan ilmapiiriä. Ryhdyttiin rakentamaan luottamusta. Sen pohjalle rakennettiin lähes 80 rauhan vuotta. Ne antoivat mahdollisuuden kasvattaa uuttaa elämää, huippuna suuret ikäluokat.
Kestävän rauhan aikana Suomi vaurastui, mikä mahdollisti sosiaaliturvan ja yhtenä sen tärkeänä osana eläketurvan kehittämisen. Koulutus voitiin ulottaa aikaisempaa tasa-arvoisemmin eri väestöryhmiin, minkä seurauksena lahjakkuusreservit saatiin aikaisempaa laajemmin käyttöön kehittämään Suomea. Tiedon tason nousu mahdollisti elintason nousun ja monien aikaisemmin voittamattomina pidettyjen sairauksien hoidon. Elämä tuli turvallisemmaksi myös niille meistä, joita erilaiset elämässä kohdatut vaikeudet kohtasivat. Yhteiskunta tuli tukemaan vaikeuksista selviytymistä.
Kansainvälinen yhteisö oppi tuntemaan Suomen maana, jonka kykyyn rauhanrakentajana luotettiin. Tämä työn kruunuina olivat ETYK ja Nobelin rauhanpalkinto Ahtisaarelle.
Hedelmistään tämäkin, ”suomettuneen Suomen” kasvattama puu, tunnetaan.
Luottamuksen puute ja turvautuminen sen asevaraiseen ratkaisemiseen ovat olleet Ukrainassa käydyn sodan taustalla. Syvä epäluottamus on myös lähes 80 vuotta jatkuneen ja yhä julmempia kierroksia ottaneen Lähi-idän kriisin syy. Miehitys on toteutettu pakottamalla palestiinalaisalueen väestö alistumaan väkivallalla uhaten ja sitä käyttäen miehittäjien tahtoon. Se on johtanut väkivallan noidankehään. Se on estänyt kahden valtion mallin toteuttamisen kansainvälisen yhteisön vaatimuksista huolimatta.Juuri virkaansa astuneen tasavallan presidentin soisi muistavan, että hänen ääntään kuunnellaan maailmalla Suomen äänenä. Sotaretoriikka syventää epäluottamuksen kuilua ja ydinaseretoriikka vie sen absoluuttiseen nollapisteeseen. Sen hedelminä on vain tuhoa ja kuolemaa. Uuden presidentin soisi valitsevan puheittensa linjaksi luottamusta rakentavan rauhanretoriikan.
Luottamusta rakentavalla rauhanretoriikalla kasvatamme hedelmiä, joilla turvaamme myös tulevien sukupolvien elämää. Sillä luomme edellytyksiä myös maailman laajuiselle ilmastopolitiikalle, jolla turvataan elämän säilyminen maapallollamme. Sen onnistumisesta riippuu, kasvaako maapallolla vielä sellaisia puita, jotka kasvattavat elämää suojelevia hedelmiä.
Puhe on teko. Teoilla voi myös puhua. Kävelypässit osoittavat, että kävelemälläkin voi puhua rauhasta.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.