Eläkeläiset ry:n moninaisuustoiminnan johdolla järjestettiin syyskuun puolivälissä tapaaminen Ukrainasta Suomeen muuttaneille ikäihmisille. Päivä vietettiin Kanta-Hämeessä, Tammelassa Liesjärven kansallispuiston upeissa maisemissa patikoiden harjulla ja pitkospuilla.
Mukana oli Ukrainasta muuttaneita naisia Forssasta, Klaukkalasta, Espoosta ja Helsingistä.
Forssan Eläkeläisille yhteistoiminta ukrainalaisten kanssa on jo hyvinkin tuttua (kerroimme siitä Eläkeläinen-lehden numerossa 3). Kuluneen kesän aikana forssalaiset ehtivät luontoretkeillä kolmasti, ja jokaisella kerralla mukana oli myös ukrainalaisia eläkeläisiä.
-Olemme kuulleet, että ukrainalaiset ovat viihtyneet retkillämme ja he kutsuvat meitä ystävikseen, kertoi Forssan Eläkeläisten sihteeri Hilkka Lundell.
Liesjärven retki oli jatkoa keväiselle tapaamiselle Forssan yhdistyksessä, jossa paikkakunnalle muuttaneet ukrainalaiset vierailivat eläkeläiskerhossa. Tuolloin sovittiin, että järjestön moninaisuustyön tuella järjestetään yhteinen luontoretki ja sinne kutsutaan mukaan sodan jaloista paenneita iäkkäämpiä ihmisiä myös muilta paikkakunnilta.
Forssan yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Ilvonen oli suunnitellut Liesjärven tapaamisen sopivan pituiset kävelylenkit ja piti huolta ravitsevista ja maukkaista välipaloista.
Ilvonen ja Eläkeläiset ry:n moninaisuustyön ohjaaja Evgeniya Mazurova eli Zeniya ohjasivat vuorovedoin vetreyttävän alkulämmittelyn, jonka jälkeen lähdettiin liikkeelle kevyin askelin.
Vaikka eri paikkakunnilla asuvat naiset eivät entuudestaan tunteneet toisiaan, oli tunnelma retkellä heti lämmin ja kotoisa. Kun tapaa muita samanikäisiä maanmiehiä ja -naisia ja tutustuu heihin, sosiaaliset kontaktit kasvavat. Kun on juteltu kasvokkain, on jatkossa helpompi kysyä tarvittaessa neuvoja ja apua arjen kysymyksiin niin toisilta kohtalotovereilta kuin moninaisuustyön ohjaajaltamme Zeniyalta.
Retki tarjosi myös hyvän mahdollisuuden tutustua eläkeläisyhdistysten toimintaan ja siihen, miten suomalaisten iäkkäiden omaehtoinen tekeminen syntyy.
Kun Karkkilasta tulleet ukrainalaiset nuotiotauolla kuulivat forssalaisten yhteistoiminnasta, nousi heilläkin kiinnostus tutustua Karkkilan paikallisyhdistykseen. Pikainen puhelu Karkkilan puheenjohtaja Eino Huotarille vahvisti, että ukrainalaiset ovat tervetulleita viikkokerhoon ja boccian pelaaminen voisi olla hyvä alku tutustumiseen.
Makkaran paistamisen lomassa Espoon naiset kertoivat Espoon taidekerhosta ja liikuntaryhmästä. Irina Helsingistä kertoi tsaika-klubin tapahtumista, matkoista ja retkistä. Zeniya puhui myös Kiteellä ja Joensuussa säännöllisesti toimivista terveys- ja digiryhmistä sekä Kotkan kuorosta, jossa suomalaiset ja ukrainalaiset laulavat yhdessä.
Virkistyksen lisäksi moni sai käsityksen venäjänkielisten iäkkäiden mahdollisuuksista ja innostui pohtimaan, mitä omalla paikkakunnalla voisi tehdä. Pienistä kohtaamisista syntyi retkillä uusia ideoita ja seuraavia suunnitelmia yhteiselle tekemiselle
Iloa ja naurua päivässä riitti, vaikka tarinat monien Suomeen tulosta olivatkin rankkoja. Yhteisiä tekemisiä tarvitaan, jotta tavallisesta arjesta voisi taas saada kiinni. Hilkka Lundellin sanoin:
”Jälleen tuli todistettua, että yhteinen (sanatonkin) yhteenkuuluvuus kantaa ja miten luonto ravitsee meitä kaikella tavalla. Pidetään näistä arvoista huolta!”
EVA RÖNKKÖ
Vastaa