Sote-kokemustiedolle on tarvetta

21.5.2021

KOLUMNI
Antti Holopainen

Elokuun alussa viime vuonna tuli tunne, että nyt jos koskaan on aika kirjoittaa jotain henkilökohtaista mutta samalla poliittista sotesta. Työurani aikana olen saanut siitä leipäni ja sen jälkeen jo runsaan kymmenen vuoden ajan kohtuullisen hyvän eläkkeen. Nyt syntyi Sotepamfletti.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta samaan näkökulmaan. Kuvaan kirjassa elämänuraani kätilön kotikäynnistä 19.12.1947, kun hän todisti ensiparkaisuni Mäkrämäen peräkamarissa. Rintamaveteraani, pienviljelijä – ”korpikommunisti” isäni oli idolini, joka mahdollisti muiden ikätovereideni lailla elämäurani lääkäriopintojen kautta suomalaisen hyvinvointivaltion palkkatyöläiseksi ja edelleen kokemusasiantuntijaksi palvelujen käyttäjäeläkeläisenä.

Kirja ilmestyi jo ennen joulua, mutta on jäänyt Kansan Uutisten entisen päätoimittaja Sirpa Puhakan arviointikirjoitusta lukuun ottamatta poliittisen koronaväännön jalkoihin. Silti soteuudistupaketti etenee. Toteutuessaan se muuttaa suomalaista yhteiskuntaa vastaavalla tavalla, kuin kansanterveyslaki 1972. Se valmisteltiin SKDL:n edustajan sosiaali- ja terveysministeri Anna-Liisa Tiekson johdolla. Me tuon ajan nuoret lääketieteen opiskelijat koimme, että on meistä tekijöistä kiinni, millaiseksi suomalainen hyvinvointivaltio kehittyy käytännössä. Siksi verkostoiduimme – perustimme ”Sosialistisen Terveysrintaman” edistämään kansanterveystyötä, työsuojelua, työterveyshuollon edistämistä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Tarkastelen kirjassani tämän päivän soteuudistusta tuosta näkökulmasta arvioiden mitä saimme aikaan. Millaiset vastavoimat uudistustavoitteidemme vesittämiseksi voimistuivat. Miten kriisi sosiaali- ja terveyspalveluissa kypsyi pinnan alla uusliberalistisen poliittisen käänteen siivittämänä kohti sotekapitalismia.

Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja perusterveydenhuollon ja hoivapalveluiden kriisin oireet ovat olleet muutaman vuosikymmenen näkyvissä, jotka johtivat tilanteen uudelleen arvioinnin eli soteuudistuksen välttämättömyyteen.

Vastaavanlaisen konsensuksen aikaansaaminen mikä tapahtui 1970-luvun huomattavasti politisoituneemman ilmapiirin oloissa, on osoittautunut tuoreessa soteuudistuksessa vaikeammaksi ja hidastanut uudistuksen aikaansaamista ainakin 15 vuotta.
Ristiriita on sosiaalisia perusoikeuksia vahvistaneen perustuslakimme ja sotemarkkinoita edistävien markkinavoimien välillä. Tämä törmäyskurssi tuli silmieni eteen Lahdessa kesällä 2020, kun Lahden kaupunginhallitus olisi halunnut tyrmätä maakunnallisen Hyvinvointikuntayhtymän valmisteleman Mehiläisvetoisen yhteisyrityksen Harjun Terveys Oy:n perustamisen.
Vastustin yhteistyrityksen perustamista Lahden kaupunginhallituksen ohjeiden mukaan. Kantelin päätöksestä eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Pohdin kirjassa, miksi vastarinta Lahdessa syntyi. Se syntyi pitkistä ulkoistuskokemuksista ja kuntayhtymän henkilökunnan tahdonilmauksista, joiden mukaan yhtiöille ulkoistettujen palvelujen palauttaminen niiden laajentamisen sijaan esim. hammashuoltoon ja psykososiaalisten palvelujen alueelle olisi ollut realistinen vaihtoehto.

Meri-Lapissa perustettu vastaavanlainen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon tuottamiseksi perustettu yhteisyritys haastaa yhdessä Harjun Terveys Oy:n kanssa soteuudistuksen. Soten peruslinjausten mukaan julkinen palvelutuotanto tulee toimimaan isäntänä ja markkinoilla olevat sotepalvelut renkeinä.

Toivon, että pamflettikirjoitukseni toimii apuna siirtää tämän päivän päättäjille sitä hiljaista tietoa, mikä tulee olemaan tarpeen, kun uudistuslainsäädäntö astuu voimaan. Sen jälkeenhän pidetään historian ensimmäiset Hyvinvointialueiden vaalit ja uusi demokraattinen hallintotaso ryhtyy toteuttamaan uutta lainsäädäntöä.

Kansalaisyhteiskunnan tulisi kehittää toimintatavat tässä uudessa vaiheessa vastaavalla tavalla kuin me nuoret katsoimme olevan tarpeen 1970-luvun kansanterveysreformin aikaan. Ottaako 2000-luvun alussa syntynyt uusi sukupolvi suunnan näyttäjän roolin tehtäväkseen, niin kuin teimme samanikäisinä 50 vuotta sitten, jää nähtäväksi. Koen että meillä eläkeläisillä ja vammaisjärjestöissä toimivilla hiljaisen tiedon kokemusasiantuntijoilla voisi olla jotain tekemistä uusien koordinaattien hahmottamisessa vallan ja vastuun siirtovaiheessa nuoremmille. Siksi kirjoitin kirjan.

Sotepamfletti soveltuu opintoaineistoksi eläkeläisten kerhoihin sotekeskustelun käynnistäjänä. Toivon, että esittämistäni näkökulmista ja eläkeläiskerhojen sotekeskusteluista olisi hyötyä kerhojen ja yhdistysten mielipiteiden ja kannanottojen aikaansaamiseen, kun soteuudistuksen käytännön toteuttaminen käynnistyy.

Kirja on myynnissä mm Adlibris, Suomalaisen ja Prisman nettikirjakaupoissa ja suoraan kirjan julkaisijalta Tapaturma- ja Sairausinvalidien Liitolta. Kerhot voivat kysellä kirjaa myös kirjastoista, jotka hankkivat uusia kirjoja valikoimiinsa Kirjavälityksen kautta.

Kirjoittaja on Lahden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen.