Viranomaistieto koronaviruksesta ja poikkeusoloista ei kevään aikana kovin kattavasti tavoittanut Suomen 
vieraskielisiä iäkkäitä. Infoa viruksesta ja ohjeistusta poikkeusoloihin on saatu eniten netin kautta sekä Suomesta että ulkomailta sekä omankielisilta ryhmänohjaajilta. Myös perheen ja tuttavien rooli virallisen tiedon saamisessa on ollut suuri. Apua kaupassa käyntiin ja lääkkeiden ostamiseen saatiin perheenjäseniltä, mutta karanteenista huolimatta arjen pakollisia toimia hoidettiin itse.
Tämä käy ilmi viiden ikääntyvien vieraskielisten parissa toimivan järjestön tekemästä kyselystä ja sen pohjalta kootusta raportista Miten meillä menee? Hyvinvointivaltion lupaus huolehtia kaikista iäkkäistä – myös vähemmistöistä? Poikkeustilanteen vaikutukset vieraskielisten ikääntyvien arkeen.
”Koronapandemian myötä järjestökentällä heräsi nopeasti huoli vieraskielisestä ikäväestöstä, erityisesti tutuista ryhmätoiminnan kävijöistä. Työntekijät huolestuivat siitä, ovatko ryhmäläiset saaneet tarpeeksi tietoa ajankohtaisesta tilanteesta ja onko valtamediassa jaettu viranomaistieto saavuttanut myös vieraskieliset iäkkäät. Miten he pärjäävät uudessa rajoitusten mullistamassa arjessa? Halusimme myös selvittää, millaisia pärjäämisen keinoja ikääntyvillä tällaisessa tilanteessa on, ja miten he ovat henkisesti jaksaneet. Näihin kysymyksiin lähdettiin hakemaan vastauksia ryhmänohjaajien toteuttamien puhelinkeskusteluiden kautta”, kerrotaan raportin johdannossa.
Työryhmän muodostivat Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen toiminta, Käpyrinne ry:n JADE-toimintakeskus, Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n Omaisneuvo-toiminta, Suomen muistiasiantuntijat ry:n ETNIMU-toiminta ja Palvelutaloyhdistys Koskenrinne ry:n Kotona täälläkin -hanke. Työryhmän yhteisenä tavoitteena on edistää vieraskielisten ja ulkomaalaistaustaisten ikääntyvien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, lisätä viranomaisten tietoisuutta kulttuuri- ja kielivähemmistöistä sekä edistää ikääntyvien hyvinvointia ja osallisuutta vanhuspalveluissa.
Organisaatioiden ohjaajat soittivat yli sadalle iäkkäälle asiakkaalle ja kyselivät kuulumisia heidän omalla äidinkielellään. Kyselyjä tekivät venäjän-, viron-, arabian-, somalin-, kiinan-, farsin-, darin-, kurdin- ja vietnaminkieliset ohjaajat. Kyselylomakkeelle kerättiin tietoa siitä, mistä ulkomaalaistaustaiset iäkkäät saavat koronaan ja poikkeusoloihin liittyvää infoa, tarvitsevatko he apua ja kuka heitä auttaa, miten arki on muuttunut sekä miten he henkisesti pärjäävät.
– Puhelut tutun ohjaajan kanssa venyivät useiden kohdalla hyvinkin pitkiksi. Iäkkäät kaipasivat ryhmätoimintaa ja kavereittensa tapaamista. Kriisiaika on korostanut tarvetta omakieliselle toiminnalle, sillä aikaisemmin ei niin aktiivisetkin ryhmässä kävijät odottavat jo toiminnan käynnistämistä, kertoo Jade-toimintakeskuksen suunnittelija Susanna Lehtovaara.
– Eräältä somalialaiselta kuulimme, että monilla somaliperheillä on lähihoitajina työskenteleviä sukulaisia ja heiltä saadaan ajankohtaista tietoa sekä toimintaohjeita. Toisaalta kertoja oli huolissaan siitä, että somaliperheet asuvat tiiviisti, koska isompia asuntoja on vaikea saada ja se lisää sairastumisen riskiä.
Moni iäkäs kertoi pelosta tuntematonta kohtaan, erityisesti, kun tiesi sairastavansa keuhkosairautta tai diabetesta. Myös yksinäisyys aiheutti pelkoa, siksi ohjaajien soitto koettiin tärkeäksi. Venäjää puhuvien keskuudessa tuli vielä ilmi, että osa ihmisistä oli jäänyt rajan taakse loukkuun, koska he olivat rajoitusten alkaessa Venäjällä. Paluu kyselyhetkellä ei ollut mahdollista, ja monilla on ollut ongelmia löytää näin pitkäksi aikaa asuinpaikkaa.
EVA RÖNKKÖ
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen toiminnan suunnittelija.
Työryhmän raportti kokonasiuudessaan löytyy täältä