Ryhmä kirjoittajia eri yhdistyksistä kokoontui Seinäjoella hotelli Almassa huhtikuun alussa oppimaan parempaa ilmaisua sekä saamaan kirjoittamiseen lisää rohkeutta ja itseluottamusta. Eläkeläiset ry:n järjestämän kurssin kahdeksan osallistujan ja opettajan, Maippi Luukisen kesken syntyi luja luottamus, joten toisilleen vieraat ihmiset kykenivät jakamaan arkojakin asioita, sillä kirjoittaja paljastaa aina jotain itsestään.
Joillakin osallistujilla on tarve oppia ilmaisemaan ajatuksiaan selkeämmin tai vivahteikkaammin. Joku kirjoittaa omaksi ilokseen. Monet taas kokevat kirjoittamisen terapeuttisena kokemuksena: on koettu vaikeita asioita, jotka pitää kirjoittaa ulos itsestään, jotta ne eivät enää jatkaisi elämän painolastina. Tai on tapahtunut jotain elämää mullistava ja merkittävää, jonka käsittelemiseen kirjoittaminen auttaa.
Muutamilla osallistujilla on voimakas tarve jättää lapsilleen ja lapsenlapsilleen tietoa omasta ja vanhempiensa elämästä, sillä jonakin päivänä kokemusten kertominen on liian myöhäistä. Vaikka omat lapset ja lapsenlapset eivät juuri nyt osoita kiinnostusta, halu saada enemmän tietoa voi ilmetä myöhemmin. Joillakin kurssilaisilla oli jo olemassa paljon kirjoitettua tekstiä, jota halusi kurssin eväillä viedä eteenpäin.
Jokaisella on halu ilmaista itseään. Toisille se on maalaustaide, esiintyminen, käsillä tekeminen tai jotain muuta, kurssilaisille juuri kirjoittaminen. Itselle sopivan ilmaisukeinon löydettyään eheytyy ja löytää elämään lisää voimavaroja.
Irti arkuudesta
Yksi kirjoittajan yleinen ongelma on itsesensuuri, jota kurssin monet harjoitukset pyrkivät lieventämään. Palautetta voi olla vaikeaa ottaa vastaan. Olenko huono? Ajattelenko väärin? Pääseekö joku sanomaan jotain ikävää varsinkin julkaistusta tekstistä?
Kurssin leppoisa ja rohkaiseva ilmapiiri antoi kaikille tilaa olla oma itsensä. Opettaja kehotti muistamaan, että jokainen meistä on ”oma ainutlaatuinen minä”, arvokas omana itsenään. Ei kannata pyrkiä täydellisyyteen, hyvä riittää, sillä ”paras on hyvän pahin vihollinen”. Kun haluaa kirjoittaa, parasta on vain antaa mennä ja keskittyä sisältöön. Tekstin muoto tulee sitten perässä.
Kirjoittaja paljastaa jotain itsestään, mutta myös läheisistään ja suvustaan. Kuinka paljon pitää ottaa huomioon sitä, että joku tunnistaa itsensä tekstistä, jos saa sen luettavakseen ja se loukkaa? Miten paljon pitää salata tai muuttaa asioita tekstissä, jos halua julkaista jotain? Pitääkö jättää kertomatta kipeitä asioita pelossa, että joku lukee tekstin esimerkiksi kirjoittajan jo kuoltua? Kurssilla kehotettiin rohkeuteen, mutta jokainen tietää parhaiten oman elämäntilanteensa.
Paremmaksi kirjoittajaksi
Vaikka olisi kuinka lahjakas kirjoittaja, paremmaksi voi oppia. Kurssilla oli useita oppitunteja ja erilaisia kirjoittamisharjoituksia. Jokainen sai myös kahdenkeskistä aikaa opettajan kanssa. Oli tärkeää saada itseä koskevia vinkkejä ja evästyksiä, sillä jokainen on kirjoittajan erilainen.
Yksi tärkeä oppitunti käsitteli henkilökuvan rakentamista. Jokaisella henkilöllä, oli hän todellinen tai mielikuvituksen tuote, on menneisyys ja tulevaisuus, tapa kävellä ja puhua, tietty ulkonäkö, käyttäytyminen ja luonne: monenlaisia asioita, jotka tekevät hänestä aidon. Tärkeää on myös kuvailla hänen suhdettaan toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Hyviä vinkkejä saa tarkkailemalla ihmisiä ja varastamalla heidän ominaisuuksiaan tekstiinsä.
Omaa ilmaisua voi kehittää välttämällä sellaisia verbejä kuin tulla, mennä ja olla. Suomen rikkaasta kielestä löytyy näille aina kuvaavampi vaihtoehto, joka elävöittää tekstiä. Huonoja ilmaisuja ovat myös asiat ”jonkin suhteen” tai ”jotakin kohtaan”.
Kun on kirjoittanut jotain, on hyvä käydä läpi aikamuodot. Jos tarina kertoo menneisyydestä, voisiko se olla elävämpi, jos sen muuttaisikin tapahtuvaksi nykyhetkeen?
Vinkkejä
Kirjoittajalla saattaa juolahtaa kuvaavia ilmaisuja tai kauniita sanontoja mieleen milloin vain ja missä vain, vaikkapa metsäkävelyllä ympäristöä tarkkaillessa. Kannattaa pitää aina kynää ja paperia mukana, jotta saa arvokkaat sanat talteen. Omaan puhelimeen voi myös sanella havaintojaan. Toisten viljelemät mehukkaat ilmaisut kannatta myös tallettaa, sillä ”kukaan ei ole ohimenevän lauseen ainoa omistaja”, kuten kurssin opettaja sanoi.
Ajankuvan on tärkeä olla oikea ja aito. Tässä ei tule päästää itseään liian helpolla. Kirjoittajan kannattaa laajentaa tietomääräänsä ajasta, josta kertoo. Kansalliskirjastossa on laaja digiaineisto esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdistä vuosikymmenten ajalta. Kaikki se on ilmaiseksi käytettävissä. Kansan arkistoon on myös kerätty lukematon määrä erilaista materiaalia.
Kurssi alkoi ensimmäisen päivänä puolilta päivin ja päättyi toisena päivänä iltapäivällä. Aikaa pidettiin aivan liian lyhyenä ja toivottiin kolmen päivän kursseja. Kurssilaiset halusivat jättää järjestäjälle vielä toiveen jatkokurssista samalla porukalla.
INKERI AALTO
Naantali