Helmikuussa Hämeenlinnan Eläkeläiset ry:llä oli, tavanomaisten pelitupien, boccian ja kevätkokouksen lisäksi, poikkeuksellisen paljon muutakin toimintaa.
Helmikuun 10. päivänä avattiin kirjastolla kymmenisen päivää esillä ollut, Eläkeläiset ry:n tuottama näyttely ”Ikääntymisen monet kasvot – Valokuvia ja kertomuksia ikäihmisistä, jotka ovat tulleet Suomeen omanlaisin poluin”. Avajaisissa esiintyi Kulttuurikaaren Kuka-kuoro, ja Eläkeläiset ry:n moninaisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö kertoi näyttelyn synnystä.
Avajaisiin oli paikallisilta kotouttamistyötä tekeviltä tahoilta pyydetty puheenvuorot siitä, miten ikääntyvien maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöjen erityistarpeet on palveluissa huomioitu. Kaupungin kotoutumispalvelut ja hyvinvointialue Oma Hämeen työllistymistä ja kotoutumista edistävät palvelut kertoivat toiminnastaan, valitettavasti Hämeen setlementin edustajalle tuli viime hetken este. Myös Hämeenlinnan vanhusneuvoston puheenjohtaja Veijo Virtanen, joka toimii myös hyvinvointialueen vanhusneuvoston varapuheenjohtajana, käytti puheenvuoron. Siitä ilmeni, että maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöjen asiat eivät juurikaan ole näkyneet vanhusneuvostojen toiminnassa.
Näyttely oli menestys. Kymmenen ja puolen vuorokauden aikana siihen tutustui arviolta monta sataa henkilöä, vieraskirjaankin tuli lähes 200 nimikirjoitusta, ja lukuisia kiittäviä kommentteja: ”Kiitos puhuttelevasta näyttelystä! Tämä pitäisi jokaisen nähdä. Muistuivat taas omat evakkoon lähteneet vanhempani lämmöllä mieleeni!”, ”Todella koskettavia tarinoita!”, ”Kiitos, ihana näyttely, terveyttä ja kaikkea hyvää teille kaikille!”, ”Kiitos, kun jaoitte tarinanne, oli hienoa lukea jokaisen ainutlaatuinen tarina!”.
Vastasin Hämeenlinnan Eläkeläiset ry:n edustajana paikallisista näyttelyjärjestelyistä, ja käväisin kirjastolla näyttelyn kestäessä muutaman kerran – joka kerralla tapasin kävijöitä tutkimassa tarinoita.
Purkamista edeltävänä päivänä osuin paikalle, kun näyttelyyn tutustumassa oli tavalliselle kirjastokäynnille tullut, näyttelyn sattumalta huomannut maahanmuuttajalapsista koostuvan valmistavan luokan ryhmä. Ryhmän aikuiset kehuivat näyttelyä, ja olivat kiitollisia yllättäen syntyneestä opetustilanteesta – näyttelyssä käymisestä ja nimen kirjoittamisesta vieraskirjaan. Yksi lapsista kommentoi nimensä perään: ”hyvä!”.
Näyttelyä Eva Rönkön kanssa purkaessamme totesimme, että muutaman vuoden kuluttua sen voisimme tuoda uudestaan Hämeenlinnaan, asia ei vanhene!
TUIJA NIEMINEN-KURKI