Kävelypässien blogi: Kävelyfutisturnauksessa

JORMA PIKKARAINEN

Olimme viime keväällä saamassa koulutusta meille kaikille pässeille uuteen lajiin, kävelyfutikseen. Tosin yksi meistä, Ripa-pässi, oli tutustunut peliin jo aiemmin Kreikassa. Koulutustilaisuuden olivat järjestäneet Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajat ry ja TUL ry. Kouluttaja oli lajin asiantuntija Kukunorista. Havaitsimme pelin perin kiinnostavaksi ja kun saimme tietää, että mahdollisesti syksyllä järjestetään oikein turnaus, olimme heti valmiita lähtemään mukaan.

Turnauspäivä järjestettiin sitten lokakuun 23. päivä Jakomäen liikunta-alueen kuplahallissa. Mukaan oli ilmoittautunut yhteensä 10 joukkuetta, jotka edustivat pääosin Eläkeläiset ry:n yhdistyksiä. Pelaajien määrää ei ollut rajattu, mutta kentällä pelissä sai olla vain viisi kerrallaan. Vaihtopelaajia sai sitten olla enemmän. Turnaus oli järjestetty siten, että kullekin joukkueelle tuli kolme peliä.

Etukäteen ajatellen pelaaminen tuntui simppeliltä. Ei muuta kuin kuljettaa palloa, mutta varoa juoksemasta ja menemästä kolmea metriä lähemmäksi maalia. Maali oli pieni. Homma ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin oli kuvitellut, ei edes kv-vahvistuksellemme Kreikassa kouliintuneelle Ripalle. Ripalla tosin oli selvästi jonkinlaista pelisilmää, mikä meiltä muilta puuttui.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui, kuten pelkäsimmekin, juoksuun lähtö. Tähän tiukat tuomarit myös puuttuivat tuon tuosta. Jotkut meille kävelypässeille jo huomauttivatkin, että mikä on kun me kävelyharrastajat emme muista kävellä. Me totesimme, että emme yleensä kuljeta palloa kävelyillämme. Silloin tällöin sattui myös, että pelaaja tuuskahti kumoon ollessaan jo lähdössä juoksuun mutta muistikin samalla, että pitää kävellä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että jalka töksähti maahan ja sitten löysi itsensä nurmen pinnasta. Kolmannessa pelissä alkoi pelaajilla jo pysyä mielessä juoksemattomuus.

Jokaisessa joukkueessa olisi pitänyt periaatteessa olla sekä miehiä että naisia. Kävelypässeille tämä oli ongelma, mutta saimme onneksi lainattua yhteen peliin naisen toisesta joukkueesta. Ja mitä tapahtui? Tämän pelin voitimmekin hienosti. Pelasimme toisen pelin tasan ja viimeisen voitimme. Sääntöjen mukaan koko turnauksen voitti kuitenkin joukkue, joka oli tehnyt eniten maaleja. Turnausvoittoa ei siis välttämättä saanut vaikka joukkue olisi voittanut kaikki pelinsä. Pakko todeta vielä, että pässien maalikuningas oli Esko-pässi, joka teki yhdeksästä maalistamme peräti neljä. Ja neljästä maalista kolme tuli ensimmäisessä pelissä, joten Eskolle pläjähti heti alkuun hattutemppu.

Turnausvoittoa me Kävelypässit emme saaneet, mutta se ei meitä murehittanut. Tapahtuma oli hauska ja meitä alkoi himottaa lisää kävelyfutista ja hieman jatkosuunnitelmia mietimmekin. Huomasimme, että etenkin pelitaktiikan hiominen olisi meille tarpeen.

Uusi mottomme voisi olla: lisää kävelyfutista!

Kuva: Jorma Pikkarainen antamassa maalipotkua.
Kuva ylhäällä: Risto Ahonen, Jorma Pikkarainen, Hannu Partanen ja Esko Grekelä torjumassa Malmi I:n kulmapotkua.