Yksi järjestötoiminnan hienoimpia kokemuksia on tutustuminen upeisiin ihmisiin. Yksi heistä, Kalle Löövi, jäi juuri eläkkeelle Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun johtajan tehtävästä. Lähes 15 vuoden kokemus yhteistyöstä toi mukanaan kokemuksia, joista monet jättivät pysyvän jäljen tapaan, jolla maailmaa katsoo.
Kosovossa kohtasimme pommien runtelemia taloja ja kannustimme parhaamme mukaan suomalaisia auttajia työssä, josta ei haasteita puuttunut. Kabulissa ravistelin kengästäni narusilmukkaa, jonka Kalle rauhallisesti kääri rullalle. Vasta jälkeenpäin mietin, mihin naru oli alun perin kiinnitetty. Tienvarsipommiin? Louisianassa näimme, miten hirmumyrskyn nostattama tulva oli hajottanut talot säpäleiksi. Ja Kambodzassa soviteltiin lapsille proteeseja korvaamaan miinan vaurioittamia ruumiinjäseniä.
Luonnononnettomuudet ja sotilaalliset konfliktit aiheuttavat vuosittain ihmishenkien menetyksiä, jotka ilmaistaan sadoissa tuhansissa. Vielä moninkertaisesti enemmän elämää tuhoavat sairaudet. Jo ennen koronaa malariaan ja tuberkuloosiin menehtyneiden määrä on ollut 10–13 miljoonaa. Mutta kun ne koskevat köyhien maiden köyhiä, käytetään niiden lääkityksen tutkimiseen vain 2 prosenttia lääketutkimukseen käytetyistä varoista.
* * *
Kaikkien näiden ongelmien taustalta löytyy lopulta yksi perimmäinen syy: köyhyys. Köyhyys luo sen ympäristön, jossa sairaudet leviävät. Ei ole puhdasta vettä, ei riittävästi ravintoa, ei äitiys- ja lastenneuvoloita, ei asianmukaista hygieniaa, ei tietoa eikä varoja hankkia yksinkertaisimpiakaan lääkkeitä.
Valtiot käyttävät terveydenhuoltoon sitä pienemmän osan kansantulosta mitä pienempi kansantulo on, varakkaimmissa maissa yli 10 %, USA:ssa maailman tehottomimpaan terveydenhoitoon 17 %, Suomessakin 9 %, mutta köyhimmissä maissa vain 1 % niiden pienestä kansantulosta.
Suurin osa maailman aseellisista selkkauksista ja sodista käydään köyhissä maissa, niiden sisällä ja niiden välillä. Maanjäristyksien suurimmat tuhot aiheutuvat maailman nopeimmin kasvavissa suurkaupungeissa, joista neljä viidestä sijaitsee maanjäristysalueilla ja joiden hallitsematon kasvu aiheutuu juuri köyhän väestön nopeasta lisääntymisestä.
Ilmastonmuutoksen kiihdyttämät säiden ääri-ilmiöt – kuivuus, tulvat ja hirmumyrskyt – kurittavat erityisesti maapallon köyhimpiä alueita. Niinpä luonnononnettomuuksien uhreista 96 % on kehitysmaissa. Siksi työ köyhyyden aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi on ihmisarvoisen elämän puolesta tehtävässä työssä kaiken perusta.
* * *
Nykynuorison ja miksei vanhempienkin kielenkäyttöön kuuluu puhua asioiden juurisyistä, ongelmien perimmäisistä aiheuttajista. Kun me puhumme eläkeläisköyhyyden voittamisesta, liittyy puheemme inhimillisten ongelmien juurisyihin kaikkialla maailmassa. Mittakaava vaihtelee, mutta köyhyys tuottaa samanlaisia ongelmia missä se sitten esiintyykin.
Tämä jälki jäi mieleen Punaisen Ristin vuosista. Kiitokset Kallelle kokemuksista, jotka eivät unohdu!
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehden numerossa 5/2020