”Ja sitten se rokotustodistus”, totesi Pieksämäen yhteislyseon rehtori ilmoittautuessani oppikoulun pääsytutkintoon keväällä 1952. Me tutkintoon ilmoittautujat olimme liikkeellä vanhempien – isän tai äidin – kanssa ja rehtorin kysymys oli osoitettu äidilleni. Äitini, tomera pohjalaisnainen, totesi pontevasti, että ”tottahan sitä ny on pistelty mennen tullen, mutta ei se paperi ny mukahan tullu”. Jaaha jaaha, totesi rehtori ja hyväksyi äidin tokaisun todistuksen korvikkeeksi.
Tosiasiassa minua ei ollut ”pistelty” – rokotettu – siihen mennessä ollenkaan. Isorokkorokotuksen otin omalla päätökselläni vasta täysi-ikäisenä. Calmetterokotusta ei tarjottukaan, kun tuberkuliinitesti osoitti, ettei rokotusta voi antaa. Monet sukupolvemme lapsuudessa kokemat taudit, kuten sikotaudin ja erilaiset rokot, sairastimme läpi, koska niiltä suojaavia rokotuksia ei ollut silloin vielä kehitetty.
Äitini oli perinyt rokotuskriittisen asenteen isältään, jonka Juho-veli, Helsingin työväentaloakin rakentamassa ollut ollut kivityömies muutti muutamaksi vuodeksi Amerikkaan pilvenpiirtäjiä rakentamaan. Siellä suomalaissiirtolaisten keskuudessa levisi muiden aatteiden ohella myös hiljattain syntynyt uusi uskonto, teosofia, josta Juho kotiin palattuaan sai myös veljensä, isoisäni, innostumaan.
Teosofia on eräänlainen yhdistelmä idän ja lännen uskonnoista. Idän uskontojen sielunvaellusoppiin liittyi ajatus siitä, että jos ihminen torjuu kohtaloon kuuluvat koettelemukset keinotekoisesti (esim. rokottamalla), tulevat koettelemukset vastaan seuraavassa elämässä entistä kovempina. Siksi rokotuksiin suhtauduttiin torjuvasti.
* * *
Rokotuksia vastustavan asenteen taustalta löytyy tänäkin päivänä hyvin kirjava joukko erilaisia uskomuksia, suoranaista taikauskoa ja mitä ihmeellisempiä salaliittoteorioita. Yhteistä niille on tieteen arvon kieltäminen ja tutkitun tiedon totuusarvon kiistäminen.
Paras ”rokotus” erilaisia taikauskoon perustuvia käsityksiä vastaan on tiedon tason nostaminen, koulutus, jota minäkin olin menossa sieltä Pieksämäen yhteislyseosta aikanaan hankkimaan. Oli onni, että rehtori oli sen verran suuripiirteinen, että päästi minut pääsytutkintoon. Pätevään tietoon luottavat, uudelle tiedolle avoimet ja kaikenlaista haihattelua karttavat vanhempanikin omaksuivat aikaa myöten tietoon perustuvat käsitykset rokotusten hyödyistä.
Otetaan siis rokotukset myös koronaa torjumaan heti, kun vuoromme tulee!
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehden numerossa 1/2021