Soitin lukioaikana paikallisessa pohjalaispoikien tanssiorkesterissa ja keikat osuivat yleensä viikonvaihteisiin. Sunnuntain keikalta oli kiire päästä nukkumaan, koska maanantaiaamuna piti olla koulussa. Niinpä kamat autoon lastattuamme autokuskimme sai tiukan komennon: ”Mittari satahan ja rario Ruottihin!” Yle ei vielä lähettänyt yöllä ohjelmaa ja Ruotsin radiosta tuli soittajille mieluista takapotkujazzia.
Ruotsi oli tuohon aikaan se ”kultamaa”, josta pyrittiin ottamaan mallia elintason kohottamisessa ja yhteiskunnan ja keskeisten palvelujärjestelmien kehittämisessä. 400 000 suomalaista lähti sinne paremman elintason toivossa.
Myös Ruotsin lainsäädäntö oli se normi, jota hyvä lainvalmistelu pyrki noudattamaan. Jos joku rohkeni arvostella valmisteilla olevaa lakia, niin arvostelu tyrmättiin toteamalla, että ”laki on kirjoitettu täsmälleen Ruotsin mallin mukaan”. Se oli tehokas tapa vaientaa vastaväitteet.
Myös eläkejärjestelmän kehittämiseen haetaan aika ajoin mallia naapurista.
Vappusatasenkin idea taitaa olla Ruotsista lähtöisin. Ruotsi alkoi maksaa syyskuun alusta 900 – 1700 euroa/kk eläkettä saaville lisää, jonka suuruus on 0 – 60 euroa/kk. Suomessa vastaavanlainen pienten työeläkkeiden korottaminen on laajasti tyrmätty vetoamalla työeläkkeiden pitkän tähtäimen rahoitusongelmiin.
Jos tahtoa pienten työeläkkeiden korjaamiseen löytyy, voidaan tavoite toteuttaa koskematta rahastoihin. Pienet eläkkeethän koostuvat osaksi työeläkkeestä ja osaksi kansaneläkkeestä. Ns. suojaosan (n. 56 e/kk) jälkeen jokainen lisäeuro työeläkkeeseen pienentää kansaneläkettä 50 sentillä. Jos tuo pieneneminen olisi esimerkiksi 40 tai 30 senttiä, muodostuisi työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteismäärästä nykyistä suuremmaksi. Työeläkerahastoja ei tarvittaisi apuun, asia hoidettaisiin kansaneläkelaitokselle valtion budjetissa osoitetulla rahoituksella.
Ruotsin eläkejärjestelmässä toimii sekä ”jarru” että ”kaasu”. Indeksikehityksen ohella eläkkeisiin vaikuttaa myös eläkerahastojen sijoitusten kehittyminen. Joskus sijoitukset kehittyvät huonosti, tulee miinusta ja sitä tulee silloin myös eläkkeisiin. Jos taas sijoitukset tuottavat hyvin, painetaan kaasua myös eläkkeiden kehitykseen. Silloin eläkkeet nousevat enemmän kuin eläkeindeksi niitä nostaisi.
Lopputulos pitkässä juoksussa ei eroa paljoa suomalaisesta, kehitys vain on naapurissa tempoilevaa ja epävarmuutta luovaa.
Silloin tällöin esitetään, että eläkemaksuja maksavan pitäisi itse saada päättää, mihin eläkemaksut sijoitetaan. Ruotsissa tästäkin on kokemuksia. Siellä toimii yhtenä eläkejärjestelmän osana ns. rahastoeläke, johon maksamiensa maksujen (2.5 % ansiotuloista) sijoittamisesta maksaja päättää itse. Valittavana on satamäärin rahastoja. Suurimmalle osalle valinta on kuitenkin liian vaikea ja siksi nämäkin varat sijoitetaan valtaosalta keskitetysti.
Aina ei naapurin malli toimi toivotulla tavalla. Eläketurvan kehittämisessä lieneekin parasta turvautua Ehrenswärdin periaatteeseen: ”… seiso tässä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.”
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehdessä 6/2021