Saimme kesämökille toivotun vieraan, nuorimman lastenlapsemme, 6 v. Lämmin sää houkutteli pulikoimaan ahkerasti järvessä ja riemua riitti.
Kunnes yht’äkkiä puhelimeen puhuessani näin, että sankari tulee rannalta itkien. Arvelin hänen loukanneen itsensä kaatuessaan tai muun vahingon vuoksi. Pian alkoi kuulua itkun seasta huutoa, että ”kala puri”. Kuulosti uskomattomalta. Kädessä oli kuitenkin molemmin puolin tiuhassa jälkiä kuin neuloilla pistettynä. Nopea desinfiointi ja varmuuden vuoksi kortisoni toivat kuitenkin lievityksen kipuun, mutta säikähdys jäi ennalleen. Sen päivän uinnit oli uitu.
Sitten tutkimaan kalakirjoja. Hauki on niiden mukaan paikkauskollinen ja vahtii reviiriään. Tilannetta rauhoittaaksemme lähdimme onkimaan taikinasyötillä särkiä. Koho lähtikin vinhaa vauhtia veden alle ja huomasimme, että kiinni on tarttunut suurempi kala. Kiduksestaan oli ongen koukkuun tarttunut kilon painoinen hauki ilmeisesti pikkukalaa tavoitellessaan. Aikuisten avustuksella saimme hauen uitettua haavin ulottuville. Hiillostettuna se maistui hyvältä. Uskoimme vakaasti, että sen paikan hauki on nyt saatu parempiin suihin ja uintikammo voitettiin.
Kunnes tuli uusi ongelma. Seuraavana päivänä, yli 30 asteen helteen jatkuttua jo pidemmän aikaa, havaitsimme järvessä sinilevää – ensimmäistä kertaa 36 mökkivuotemme aikana. Järvi on Suomenselällä Keuruun reitin latvavesillä, jonne sinilevän uskoisi viimeksi eksyvän. Levää oli pienehkö lautta, mutta kuitenkin. Ja taas piti varoa uimista, jottei saataisi iho-ongelmia. Onneksi seuraavana päivänä satoi, tuuli viilensi ilmaa ja sekoitti vettä. Levälautta hävisi. Ja taas uitiin.
Nämä vastoinkäymiset siis voitettiin tällä erää. Melkein 30 asteiseksi lämminnyt rantavesi oli ilmeisesti sekoittanut hauen pyydystysvaistot, koska kuulimme, että meidän haukemme ei ollut ainoa, joka erehtyi uimaria ”saalistamaan”. Ja uutiset sinilevän esiintymisistä ovat lisääntyneet vuosien varrella. Sinileväongelman taustalla on myös ollut vesien lämpiäminen ja ongelman leviäminen myös järvivesiin. Kun samaan aikaan tiedotusvälineissä uutisoitiin mittaushistorian korkeimmista lämpötiloista, tuli maallikonkin mieleen etsimättä ajatus ilmastonmuutoksesta ongelmien taustalla.
Vuonna 1988 perustettu, alan huippututkijoista koostuva hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) julkaisikin kesällä raportin, jonka mukaan ilmastonmuutos on kiihtynyt nopeammin kuin aikaisemmin oli ennakoitu. Toimenpiteillä ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi on kovempi kiire kuin on oletettu. Muutoin suureneva osa maapallosta muuttuu elinkelvottomaksi ja ruuan tuotannon mahdollisuudet huonontuvat. Seurauksena ovat lisääntyvät kansainvaellukset ja paheneva pakolaiskriisi.
Eivätkä arjen kokemukset jää vain uimareita kiusaaviin haukiin tai iholla kirvelevään sinilevään. Kokemukset aikaisemmista hellejaksoista osoittavat, että arkielämässä vaikutukset koettelevat varsinkin ikääntyvien terveydentilaa ja heikentävät vanhusten elämän laatua. Siksi työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi on myös eläkeläisjärjestöjen edunvalvontatyön yhä tärkeämpi osa.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehden numerossa 4/2021