Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlan monipuolisessa ohjelmassa 4.12. 2019 oli mielenkiintoinen keskustelu Kulttuuritalon rakentamisesta. Työssä mukana olleet talkoolaiset muistelivat kokemuksiaan ja elävöittivät ainutlaatuisella tavalla talon syntyhistoriaa. Tilaisuuden jälkeen minulta kysyttiin, miten juuri Alvar Aalto valikoitui tai suostui talon suunnittelijaksi. Kun en osannut kysymykseen antaa kovinkaan tyhjentävää vastausta, yritin ottaa asiasta selvää mm. Göran Schildtin erinomaisen Aalto-elämäkerran avulla.
Kuortaneella syntynyt Aalto muutti vanhempiensa mukana 5-vuotiaana vuonna 1903 Jyväskylään. Maanmittari-isä arveli silloin jo koulukaupunkina tunnetun pikkukaupungin olevan lasten koulunkäynnille sopiva asuinpaikka. Aalto kävikin Jyväskylän Lyseon, joka oli monen myöhemmän nimimiehen opinahjo. Opiskeluaikanaan Aaltokin tempautui mukaan mm. tukemaan jääkäriliikettä, mistä syystä hän joutui v. 1916 santarmien pidättämäksi. Myöhemmin hän osallistui muun perheensä tavoin valkoisen armeijan taisteluihin. Hänen opiskeluajan ystävistään eräät, mm. Heikki Aho (Juhani Ahon poika) liittyivät punaisiin.
Aallon asennoitumisen taustalla olivat kuitenkin jo kotitaustasta omaksutut liberaalit arvot. Hän uskoi, että hänellekin läheiset yhteiskunnalliset uudistustavoitteet voitaisiin saavuttaa parlamentaarisin keinoin ja uskoi työväenliikkeenkin johdon siihen pyrkivän.
Kun Kulttuuritaloa ryhdyttiin suunnittelemaan, oli Aalto jo maailmankuulu arkkitehti. Hän oli suunnitellut Kansaneläkelaitoksen päärakennuksen ja siinä yhteydessä syntyi tärkeä kontakti. Yksi Kansaneläkelaitoksen johtajista oli Matti Janhunen, joka oli sitä ennen toiminut SKDL:n mandaatilla sosiaaliministerinä vuosina 1945–48. Kansaneläkelaitoksen rakennustoimikunnassa Jantunen tutustui hyvin Aaltoon. Kun Janhunen oli myös Kulttuuritalon rakennustoimikunnan puheenjohtaja, oli hänellä mietittynä luonteva ratkaisu Kulttuuritalon arkkitehdiksi.
Aaltoa ei varmaankaan ollut vaikea suostutella tehtävään. Tietynlainen myötämielisyys työväenliikkeen yhteiskunnallisia tavoitteita kohtaan oli aikanaan vaikuttanut varmaankin osaltaan siihen, että hän suunnitteli Jyväskylän Työväenyhdistykselle toimitalon 1920-luvulla.
Schildtin mukaan hänellä oli kansainvälisissä arkkitehtipiireissä hyviä, työväenliikkeen kumpaankin valtavirtaukseen kuuluvia ystäviä, jotka pitivät Aaltoa aateveljenään. Hän ”vastusti kaikkea poliittista tai ideologista pakkoa … mutta kunnioitti niitä, jotka olivat omaksuneet vasemmistoaatteet vapaaehtoisesti.” Sodan jälkeen hän toimi myös Suomi–Neuvostoliitto-seuran taidetoimikunnassa yhdessä Hella Wuolijoen, Johan Helon, Reinhold Sventon ja Cay Sundströmin kanssa.
Alvar Aallon tavoitteena oli arkkitehtuuri, jolla olisi elävä suhde yhteiskuntaan, joka omalta osaltaan johtaisi parempaan maailmaan. Kulttuuritaloa suunnitellessaan hänelle eivät varmaankaan olleet vieraita myöskään ne arvot, joita talon seinien sisällä on pyritty edistämään.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehden numerossa 1/2020.
Lue näköislehteä täältä.
Vastaa