Hallitusohjelmassa on monia hyviä aikomuksia, joiden toteuttaminen uhkaa kaatua rahoituksen puutteeseen, kirjoittaa Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies.
Petteri Orpon (kok.) hallituksella on edessään vaikean kesän jälkeen vaikea syksy. Iso kivikko tulee vastaan jo syyskuussa budjettiriihessä. Hallituksen kesken ei näytä olevan sellaista yhteishenkeä, jota suunnitellut leikkaukset edellyttäisivät.
Velkaantumisen taittamisella vaaleissa ratsastaneet päähallituspuolueet tulevat saamaan eteensä myös opposition kritiikin siitä, kuinka veronalennukset laitetaan velan taittamisen edelle. Talousarvioesityksen mukaan uutta velkaa otetaan entiseen tahtiin, mitä ennustettu taloustaantuma voi vielä kiihdyttää.
Hallitusohjelmassa on monia hyviä aikomuksia, joiden toteuttaminen uhkaa kaatua rahoituksen puutteeseen. Esimerkiksi tavoite hoitoon pääsyn helpottamisesta ja hoitojonojen purkamisesta on vaikea saavuttaa, jos samalla tavoitellaan suuria säästöjä nimenomaan sote-palveluista. Hyvä puoli on, että hyvinvointialueiden rahoitusta ei leikata suoraan, vaan vasta jälkikäteen, kun on nähty kuinka paljon erilaiset tuottavuustoimenpiteet ovat tuoneet säästöjä.
Hallitus kannustaa kuntia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, esimerkiksi käynnistämällä kansallisen toimintaohjelman yhdessä järjestöjen kanssa. Kuntien ja järjestöjen halutaan myös tukevan ikäihmisten digitaitoja. Samalla kuitenkin kuntien valtionosuuksia leikataan indeksijarrun avulla yksi prosenttiyksikkö vuodessa. Yksi käsi ottaa enemmän kuin toinen antaa.
Toteutuuko etuusehdotus?
Hallitus ansaitsee myös kiitosta. Esimerkiksi eläkeläisjärjestöjenkin pitkään esittämä etuusehdotus on mukana hallitusohjelmassa. Se tarkoittaa toteutuessaan, että ihmiset saisivat Kelalta ehdotuksen siitä, mihin etuuksiin he ovat oikeutettuja, hieman veroehdotuksen tapaan. Nähtäväksi jää, kuinka kattavasti uudistus toteutetaan, kun tiedetään, että etuuksien vajaakäyttö on suurta ja uudistus siksi kallis.
Monet rahaa edellyttävät uudistukset on kirjattu hallitusohjelmassa ”selvitettäviksi”. Esimerkiksi ”selvitetään” mahdollisuuksia ottaa käyttöön ikäihmisten parannettu kotitalousvähennys. Tämä muistuttaa eläkeläisjärjestöjen vaatimaa kotitalousavustusta pienituloisille. Vastaavasti ”selvitetään” omaishoidon palkkioiden verotuksen keventämistä. Tuleeko selvityksistä myös todellisuutta?
Kaikkiin uudistuksiin ei tarvita suuria rahoja. Hallitusohjelmaan on otettu esimerkiksi lääkekorvausten maksukattojen jaksottaminen. Tällä puututaan alkuvuodesta koettuihin toimeentulovaikeuksiin, jolloin eri maksukatot eivät vielä ole täyttyneet. Hyvä pyrkimys on myös erikoissairaanhoidon asiakasmaksujen yhtenäistäminen kansallisesti, tavoitteena ihmisten yhdenvertaisuus. Samalla asiakasmaksuja kuitenkin nostetaan, mikä voi lisätä eriarvoisuutta ja nostaa kynnystä hakeutua ajoissa hoitoon.
Vaikutusarvioita tarvitaan
Hallitus on luvannut arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia. Esimerkiksi veromuutosten tulonjakovaikutuksista olisi hyvä saada tällainen arvio. Osa-aikaista työtä tekeviä eläkeläisiä hyödyttää yli 65-vuotiaiden työtulovähennyksen korotus. Toisaalta valtion tuloverotuksen keventäminen ei kosketa lainkaan niitä eläkeläisiä, jotka eivät pienten tulojen vuoksi maksa valtionveroa. Vielä harvempia koskettaa suurituloisimpien solidaarisuusveron keventäminen. Sen sijaan alennettujen arvonlisäverokantojen korotus koskee kaikkia.
Toivotaan, että vaikutusarvioita paitsi tehdään, myös otetaan niiden tulokset tosissaan ja muutetaan tarvittaessa esityksiä oikeudenmukaisemmiksi.
Eläkkeisiin hallitus lupaa hyvää ja huonoa. Hyvää on se, että eläkeindeksejä ei toistaiseksi leikata. Huonoa on se, että työeläkejärjestelmästä haetaan tulevina vuosina säästöjä, joista emme vielä tiedä tarkemmin. Eläkeläiset ry:n kanta on, että eläkkeiden ostovoima on turvattava ja leikkaukset torjuttava. Jos työeläkejärjestelmää halutaan muuttaa, on muutosten oltava sellaisia, joilla kavennetaan eläkeläisten tuloeroja ja poistetaan eläkeläisköyhyyttä.
Eläkeläisten osallisuuteen, yksinäisyyden torjuntaan ja syrjinnän estämiseen hallitusohjelma ei lupaa paljon. Vapaan sivistystyön kuten kansalaisopistojen ja opintokeskusten sekä kansalaisjärjestöjen valtionapujen leikkaukset, sanomalehtien jakelutuen puolittaminen ja sähköisen asioinnin ensisijaisuus uhkaavat päinvastoin heikentää ikäihmisten osallisuutta. Ikäväestön kannalta oleellista vaikuttamisen kanavaa, lakisääteisiä vanhusneuvostoja, ei mainita hallitusohjelmassa sanallakaan.
JAN KOSKIMIES
Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja