Syyskuun puolivälissä pelattiin Orivedellä Eläkeläiset ry:n ensimmäinen valtakunnallinen bocciaturnaus. Pelitaidoissa otti mittaa 18 joukkuetta 11 yhdistyksestä.
Turnauksen toisen pelipäivän aamulla paikalla olleet järjestön työntekijät – Aaron, Tuomas ja allekirjoittanut – joutuivat tositoimiin. Otteluohjelmassa oli aukko, ja meidät haastettiin kilpailuiden ulkopuolella ystävyyspeliin. Vaikka paljon kaikenlaista on liikunnassa tullut tehtyä, olin itse ensikertalainen tässä lajissa. Myös Tuomas noukki nyt ensi kertaa bocciapallot käteensä. Kokenein pelaaja toimiston joukkueessa oli Aaron, jolla oli takanaan tuore ensimmäinen boccian pelikokemus appensa juhlissa.
Utajärven joukkueen naisten ja miesten kanssa käydyn ottelun jälkeen oivalsimme, millä kaikilla tavoilla boccia vaikuttaa ja koukuttaa. Joukkuetoverin Tuomaan sanoin ” oli hyvä meininki ja pallon kanssa kurottelu venytti mukavasti tietotyöläisen jäykistynyttä kättä ja niskaa”. Aaronin päällimmäinen kommentti oli ihmettely siitä, että pallot eivät menneet ihan siihen, mihin niitä kuvitteli heittävänä.
Sivulliselle yksinkertaisena näyttäytynyt peli osoittautuikin pelatessa käsi-silmä-koordinaatiota todella haastavaksi mutta sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti kaiken ikäisille, myös ikäihmisille, sopivaksi.
Boccia vaatii hyvää kehon hallintaa, johon tarvitaan lihaksista voimaa kehoasennon ylläpitoon, kun palloa tähdätään sopivaan koloon. Tähtäämisessä vaaditaan keholta myös hyvää tasapainoa sen ylläpidossa ovat kaikki lihakset mukana. Jos heittäessä mennään kyykkyyn, siitä reisilihakset tykkäävät. Pelivuorojen vaihtumisessa saa monta kertaa istua ja nousta, mikä toimii myös hyvänä jalkalihastreeninä. Vaikka kentän ympäri ei tarvitse juosta, nousee syke jo pelkästä jännityksestä: mihin toi pallo tällä kertaa pamahtaa.
Psyykeäkin peli vaatii. Kun miettii pelitaktiikkaa ja sitä, kannattaa seuraavaksi heittää, ei voi samalla pohtia illan kauppalistaa tai huomisen tekemisiä. Pelissä pitää olla läsnä ja keskittyä oman suoritukseen ja joukkuekavereiden kannustamiseen. Läsnäolon taito ei tule itsestään, vaan sitäkin tule harjoittaa. Boccia on siihen mainio peli.
Tärkeintä on pelaamisen ilo ja yhdessä turnaukseen osallistuminen. Boccian yhteisöllisyys on pelin voima, ja siksi sitä yhdistyksissä pelataan. Kun ensimmäinen turnaus nyt on takana, voi sanoa, että jatkolle on kysyntää. Yhdessäolon paikkoja tarvitaan, vaikka pelimenestys ei olisikaan tavoite. Yhdistykselle peliturnaukset ja muut järjestön tarjoamat tekemisen paikat ovat mahdollisuus matkojen tekemiseen ja toisten yhdistysten tapaamiseen.
Mainiota on sekin, että vaikka bocciassa on harjoituksella ja kokemuksella mahdollisuus kehittyä todelliseksi mestariksi, pelin makuun pääsee nopeasti myös vasta-alkaja. Pelaamaan voi mennä heti. Menkää tekin!
EVA RÖNKKÖ
kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n Liikuntaverstaat-liikuntahankkeen suunnittelija