Blogi: Hyvää mieltä kaikille ja suojelupyhimys kävelypässeille

PEKKA ISAKSSON

– Mikä olisi kävelypässeille sopiva suojelupyhimys?

Sellainenkin kysymys esitettiin kirjailija Anneli Kannolle, kun Kävelypässien äijäryhmä tapasi hänet Tampereella keskiviikkona.

Kysymyksen yhteys Kannon aihepiiriltään laajaan ja komeaan tuotantoon on Rottien pyhimys, romaani Hattulan kirkkomaalareista. Siitäkin tuli puhe, kun Kanto ja Kävelypässit pitivät juttutuokiota Elokolon muiden kävijöiden kanssa Tampereen keskustassa.

Kävelypässit oli kunniajäärämme ja konsulttimme Antin aloitteesta ja välityksellä tarjoutunut kävelykaveriksi Annelille, joka on ollut toipumassa vakavasta sairauskohtauksesta. Sellaista piristystä Anneli arveli tarvitsevansa, joskin tapaamisessa jäi ilmaan kysymys, kuka ketäkin piristi.

Siihen paras vastaus on, että kaikki virkistyivät. Ansionsa siihen oli myös trubaduuri Axu Wiipurilla alias Markus Laineella.

Alussa esitettyyn kysymykseen Annelilla oli tarjota kaksikin hyvää ehdokasta. Ensimmäiseksi hänelle tuli mieleen Pyhä Jaakob, vaeltajien ja matkaajien suojelija. Toinen ehdokas on hieman monitulkintaisempi. Anneli, ironian taitaja, esitti soveliaaksi kävelypässien varjelijaksi Juudas Taddeusta, jota hän luonnehti toivottomien tapausten suojelijaksi.

Kaikesta päätellen myös pässijoukkoa miellytti enemmän Juudas Taddeus. Saapa nähdä, tuleeko hän valituksi Kävelypässien seuraavassa kirkolliskokouksessa, jos sellainen nyt kaikkien maallisempien pässipuuhien keskellä ehditään pitää.

Annelin tuotannosta puhuttiin Rottien pyhimyksen lisäksi sekä hänen itsensä kirjoittamista että hänen romaaneistaan sovitetuista näytelmistä. Se oli varsin sattuvaa. Osa pässeistä päätti kulttuurisesti antoisan ja monivivahteisen päivän katsomalla Kangassalan Pikkuteatterissa Veriruusut, joka pohjautuun hänen samannimiseen romaaniinsa. Se kertoo vuoden 1918 tapahtumista Valkeakoskella ja laajemminkin Tampereen seudulla. Hyvä pohjustus sille oli kävelyretki Tampereen rautatieasemalta Elokoloon. Anneli perehdytti kävelypässit napakasti kevään 1918 tapahtumiin ja tapahtumapaikkoihin.

Niin antoisa oli tapaaminen, että alustavasti päätettiin uusinnasta syyskesällä mahdollisesti juuri Hattulassa, jossa tapaamispaikkana olisi tietysti Hattulan keskiaikainen Pyhän ristin kirkko.

Elokolosta ryhmämme käveli piristyneenä ja valistuneena pienen taipaleen Noottiin eli entiseen Lenin-museoon, joka on uusinut ilmeensä ja historiasisältönsä. Nyt museo esittelee Suomen idänsuhteita. Lenin on toki esillä, mutta muiden toimijoiden rinnalla eikä enää puolipyhimyksenä, kuten museon entisyydessä. Valistava oli tämäkin osa päivän ohjelmaa.

Nyt joukkomme jakaantui kahteen osaan. Enemmistö lähti paluumatkalle Helsinkiin. Selvä vähemmistö eli Antti ja Pekka jatkoivat päivän kulttuuriannista nauttimista Kangasalalla. Väärinkäsitysten välttämiseksi pitää mainita, että myös enemmistö oli vesiselvä, kuten aina pässitoimissa. Kangasalalla tapasimme Jorma Mäntylän, joka on ottanut tehtäväkseen Kangasalan Eläkeläisten toiminnan elvyttämisen ja toimii yhdistyksen puheenjohtajana. Hän esitteli meille komeassa Kangasala-talossa kaksi upeaa näyttelyä, Kimmo Pyykkö -taidemuseon pysyvä näyttely Pitkän matkan ateljee sekä Teemu Luodon keramiikkatöiden näyttelyn. Molemmista näyttelyistä lisää tässä linkissä.

Pyykkö-näyttely ei ole vain kokoelma, vaan se on todella pitkä matka Suomen lähihistoriaan moninkertaisesti palkitun ja professorin arvonimen saaneen taiteilijan kertomana. Luoman näyttely on suppeampi, mutta ei yhtään vähemmän kiinnostava. Suosittelemme lämpimästi tutustumista kumpaankin näyttelyyn. Luoma on esillä 24.5. asti.

Ja mikäli haluaa nähdä todella hyvää teatteria, kannattaa senkin vuoksi käväistä Kangasalalla. Pikkuteatterin Veriruusut on hyvin sovitettu, ohjattu ja näytelty. Sen, joka epäilee teatteriin lähtemistä, koska tietää Pikkuteatterin olevan lasten- ja nuortenteatteria, kannattaa heittää epäilyksensä nurkkaan kuin kuluneet kenkärajat. Juuri nuorten näyttelijöiden into ja taito tekevät esityksestä katsomisen arvoisen, vaikka ansionsa on myös ulkopuolisilla vahvistuksilla. Kiitoksia, Pikkuteatteri elämyksestä, joka ei hevin unohdu. Sehän oli tarkoituksennekin.

Kulttuurin yhdistäminen kävelyyn on vahvistanut Kävelypässien toiminnan elämyksellisyyttä. Mutta huomatkaapa, hyvä ihmiset, että pelkkä kävelykin ilman kulttuurikommervenkkejä elvyttää paitsi kehoa myös mieltä. Siis kävelemään siitä!