Budjettiriihestä kertovia uutisia kuunnellessa on usein tullut mieleen aamuöinen taksimatka joskus 1980-luvun alussa. Budjettiriihi oli kestänyt useita päiviä ja neuvottelujen loppurutistusta oli jatkettu aamuyön tunteihin. Olimme Arvo Aallon kanssa palaamassa budjettiriihestä, ja neuvottelun kulkua läpikäydessämme Arvo totesi, että ”kyllä ne onnen hetket näissä hommissa on harvassa”. Nyt sellainen hetki jonkun aikaa oli, koska olimme neuvottelussa saavuttaneet eräitä tärkeinä pitämiämme tavoitteita.
Onnen hetki ei kuitenkaan kauan jatkunut. Parlamentaarisessa demokratiassa opposition tehtävä on kritisoida hallituksen tekemiä, opposition mielestä virheellisiä ratkaisuja. Niinpä rumputulta siltä suunnalta alkoi tulla tavan mukaan tuutin täydeltä. Kaikissa asioissa omankaan ryhmän mielestä ei aina ollut tarpeeksi edetty. Sitkeästi kuitenkin yritimme iloita saavutetusta ja saada siitä voimia uusien tavoitteiden puolesta toimimiseen.
***
Vanhoissa työväenlauluissakin ollaan ”onnemme tiellä”, jolla ruusutkin kukkivat. Tavoitteena ”kansojen onnen, huomenen uuden” toteuttaminen, jotta ”onnen orpo kansa” voi nostaa pystyyn pään, kun puute ja kurjuus on kukistettu ja sorron kahleet kirvoitettu. Silmissä siintää kansalaisten tasa-arvo, oikeudenmukainen tulonjako ja aito kansanvalta.
Käytännön politiikassa niin talouden realiteetit kuin poliittiset ristiriidat asettavat monia rajoitteita sille, mitä kulloinkin voidaan saavuttaa. Ja vaikka tavoitteiden suunnassa edettäisiinkin, etääntyy tavoiteltu ’onnen tila’ koko ajan, koska asetamme aina uusia tavoitteita edellisten tultua saavutetuksi. Se on kehityksen ehto. Jos nykytilan ja tavoitteiden välinen jännite ja dialektiikka lakkaa, pysähtyy kehitys – ja kehitystähän me haluamme.
***
Kestävä onni ei varmaankaan synnykään siitä tai tästä konkreettisesta saavutuksesta. Asiaa pohtineiden filosofien mielestä onni syntyy siitä, että näemme elämämme kokonaisuudessaan merkityksellisenä. Jos ihmisellä on syy elää, hän kestää melkein mitä tahansa.
Järjestöelämässäkin tehdyn työn arvokkain osa on ihanteiden ohjaama työ, se antaa elämälle tarkoituksen. Perinteisissä työväenlauluissa tuo tarkoitus ilmaistaan syntyajankohtansa runouden kielellä ’puutteen poistamisen’ ja ’sorron kahleiden kirvoittamisen’ tavoitteina. Päämääränä on tasa-arvoisten kansalaisten muodostama yhteiskunta, jossa jokaisen ihmisarvoa pidetään yhtäläisesti arvossa. Yksittäisillä päätöksillä rakennetaan sitä tietä, jolla voidaan edetä näiden ihanteiden ja arvojen suunnassa.
Me ikäihmiset toteutamme osaltamme näitä ihanteita rakentamalla ikäystävällistä Suomea.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehden numerossa 5/2019.
Lue näköislehteä täältä.