Eläkeläiset ry:n uusi tavoiteohjelma esittää toimenpiteitä, joilla turvataan kaikille Suomessa riittävä
toimeentulo, yhdenvertainen osallisuus ja yhteiskunnan läpileikkaava ikäystävällisyys. Valmistelutyötä vetänyt Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö esittelee ohjelman sisältöä ja merkitystä tässä Eläkeläinen-lehdessä 4/2019 julkaistussa haastattelussa.
Eläkeläiset ry:n valtuusto hyväksyi 10.6. järjestölle uuden, monipuolisesti valmistellun Ikäystävälliseen Suomeen -tavoiteohjelman.
Tavoiteohjelman perusta on se, että arvokas ja turvallinen ikääntyminen on jokaisen oikeus. Muina päälukuina käsitellään toimeentuloa, palveluita ja ikääntyneiden osallisuutta yhteiskunnan kehittämisessä ja demokraattisessa päätöksenteossa.
Ohjelma esittää toimenpiteitä, joilla turvataan kaikille Suomessa riittävä toimeentulo, yhdenvertainen osallisuus ja yhteiskunnan läpileikkaava ikäystävällisyys.
Ikääntymispolitiikka koskee kaikkia, sillä tämän päivän työikäiset ovat huomispäivän eläkeläisiä. Sukupolvien vastakkainasettelun sijaan tarvitaan sukupolvet yhdistävää toimintaa, jolla yhteiskuntaan luodaan edellytykset hyvälle ikääntymiselle.
Ohjelman valmistelutyötä vetänyt Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö näkee ohjelmalla kaksi päätavoitetta.
– Yhtäältä siihen on tiivistetty järjestömme keskeiset tavoitteet ja se idea, minkä takia olemme olemassa. Toisaalta saadaan jäsenistölle kätevästi käytettävä käsikirja siitä, mitä konkreettisia tavoitteita pyrimme ajamaan.
– Yleinen lähtökohta ja yhteinen nimittäjä on: Ikääntyneiden ihmisoikeuksien turvaaminen.
Tähän kytkeytyvät Kivistön mukaan sekä eläkepoliittiset tavoitteet, palvelujärjestelmän kehittäminen että se, miten eläkeläisen elinympäristöä voidaan kehittää ikäystävällisemmäksi. Viimeksimainittuun liittyy varautuminen haasteisiin, kuten digitalisaatioon tai ilmastonmuutokseen ja sen aiheuttamiin säiden ääri-ilmiöihin.
Suurin osa tavoitteista ja vaatimuksista kohdistuu yhteiskuntaan. Luonnollisesti eläkepolitiikka ja palvelujärjestelmä riippuvat hyvin paljon viranomais- ja poliittisista päätöksistä.
– Mutta emme ole unohtaneet myöskään itseemme kohdistuneita tavoitteita. Mitä annettavaa omalla järjestötoiminnallamme on ikääntyneiden elämänlaadun parantamiseen? Ja miten torjua yksinäisyyttä ja ikäsyrjintää ihan käytännön tilanteissa, Kivistö havainnollistaa.
– Ohjelman ensimmäinen jakso esittelee yleiset tavoitteet ja keskeiset haasteet. Sitten seuraavat ydintavoitteet: edunvalvonta ja palvelujärjestelmän kehittäminen. Lopuksi keskitytään ikääntyneiden osallistumisen vahvistamiseen ja elinolosuhteisiin parantamiseen. Näistä palikoista ohjelma muodostuu.
Ikäystävälliseen Suomeen -ohjelma määrittelee ikääntymisen myönteiseksi voimavaraksi. Eliniän keskimääräinen piteneminen ja toimintakyvyn säilyminen aikaisempaa korkeampaan ikään ovat osoitus yhteiskuntapolitiikkamme onnistumisesta. Julkisessa keskustelussa saavutus tosin esitetään usein uhkana, joka varjostaa nuorison ja koko kansantalouden tulevaisuutta.
Kalevi Kivistö huomauttaa, että puolentoista miljoonan eläkeläisen joukko on tietysti hyvin heterogeeninen joukko.
– Suuri joukko varsinkin kaikkein ikääntyneimmistä tarvitsee hyvin intensiivistä hoitoa. Mutta entistä isompi joukko on hyvin toimintakykyisiä. He tukevat monella tavalla yhteiskunnan toimintaa – esimerkiksi seuraavia sukupolvia perhepiirissä. Ja kaikkinaisen vapaan kansalaistoiminnan yhtenä vahvuustekijänä on pidetty sitä, että on yhä enemmän toimintakykyisiä vanhuksia.
Tavoitteena on ikäystävällinen Suomi. Ollaanko menossa oikeaan suuntaan?
– Sekä että, Kalevi Kivistö pohtii.
– Jos ajatellaan vanhuspalveluja, niin on hirveän suuria ongelmia, joihin törmättiin viime talvena. Näyttää siltä, että markkinaistumisen myötä laatuongelmat ovat kärjistyneet.
– Toisaalta varsinkin vähän pidemmällä tähtäimellä katsottuna eläketurva on keskimäärin parantunut. Aina pitää tosin muistaa, mitä keskiarvot peittävät alleen. Hyvin suuri määrä ihmisiä joutuu sinnittelemään ihan minimillä ja köyhyysrajojen alapuolella. EU:n tiukempi köyhyysraja on suunnilleen tuhat euroa kuussa. Niinpä vähimmäiseläkkeen pitäisi olla vähintään sillä tasolla. Vaikka parannuksia on nyt tulossa, paljon jää vielä tehtäväksi tässäkin suhteessa.
– Omat haasteensa tuo ilmastonmuutos ja sen heijastuminen vaikkapa asumiseen. Se edellyttää paremmin varusteltuja asuntoja jotka ovat esteettömiä ja joissa on sellaiset jäähdytys- ja lämmitysjärjestelmät, että säiden ääri-ilmiöihin voidaan varautua. Vanhimmat ihmiset ovat tässäkin haavoittuvimpia. Asuntojen varusteluun ja parannuksiin on saatava riittävästi tukea.
Entä kuuluuko ikäihmisten ääni päätöksenteossa?
– Entistä enemmän pitäisi rohkaista vanhempia ikäluokkia osallistumaan vaaleihin ja hakeutumaan julkisiin luottamustehtäviin. Muissa pohjoismaissa ollaan minusta tässä selvästi aktiivisempia kuin Suomessa, Kivistö sanoo.
– On tietysti erittäin tärkeää, että nuoria sukupolvia tulee koko ajan mukaan päätöksentekoon. Mutta yhtä tärkeää on, että ikähaitari näkyy. Oma elämänkokemus tuottaa parhaimman tiedon siitä, minkälaisia tarpeita eri ihmisryhmillä on.
– Myönteistä on se, että suurimmassa osassa kuntia toimii vanhusneuvosto. Niiden tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia ja toimintaoikeuksia tulisi lisätä. Vielä ne ovat enemmänkin lausunnonantajia.
– Ja minkälainen tuleva sote-järjestelmä tuleekaan olemaan, on tärkeää saada vanhusneuvostorakenne myös sote-alueille.
Eläkeläiset ry:n Ikäystävälliseen Suomeen -ohjelman valmisteluprosessi oli huolellinen.
– Keskustelua käytiin ja aineistoa kerättiin jäsenistöltä, mutta myös suurelta määrältä maan parhaita asiantuntijoita, Kivistö kiittää yhteistyötä.
Teksti ja kuva: TUOMAS TALVILA
Ikäystävälliseen Suomeen -ohjelma on lähetetty paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille yhdistyspostissa 27.8.
Ohjelma löytyy sähköisessä muodossa täältä
Painettu versio on tulossa loppuvuoden aikana.
Vastaa