Olin 7-vuotias, kun perheemme muutti Pohjanmaalta Pieksämäelle. Juuri koulunkäynnin aloittaneena jouduin muuton myötä uuteen kouluun. Uudet luokkatoverit halusivat testata tulokkaan kykyjä ja nimesivät minut pullansyöntikilpailuun. Toinen kilpailija oli tyttö. Pullat olivat langalla eikä niihin saanut käsin koskea.
Kilpakumppanini aloitti syömällä nopeasti pieniä suupaloja. Pohjalaisella uholla uskoin lyöväni hänet alta aikayksikön haukkaamalla heti yhdellä kertaa puolet pullasta. Tyttö teki pullasta selvää jälkeä nopeasti kuin orava. Minä puolestani jouduin mutustelemaan ensimmäistä suupalaani vielä kisan päätyttyä pulpetissani.
Tukehduin pullaan, koin ahneen kohtalon.
***
Opetus on tullut mieleen seuratessa maan hallituksen toimintaa sote-uudistuksen tiimoilla. Edellisellä kaudella päästiin parlamentaarisella, kaikkien puolueiden yhteisellä valmistelulla aivan kalkkiviivoille. Hanke kariutui siihen, että kuntayhtymät, joille palvelujen järjestämisen ja tuottamisen tuli rakentua, antoivat pienille kunnille olemattomat vaikutusmahdollisuudet. Demokratia ei olisi toiminut niin kuin perustuslaki edellyttää.
Tästä olisi ollut helppo edetä muuttamalla järjestämis- ja tuotantoalueiden päätöksentekoelimet yleisillä vaaleilla valittaviksi. Jos näin olisi toimittu, olisi uudistus ollut jo pari vuotta voimassa.
Sitä tietä hallitus ei kuitenkaan valinnut. Sekä kokoomus että keskusta näkivät tilaisuutensa tulleen. Nyt oli mahdollisuus antaa ratkaisevasti enemmän tilaa yksityisille firmoille, mitä kokoomus halusi. Ja nyt voitiin toteuttaa keskustan kauan haikailema laaja-alainen maakuntahallinto.
Kun oppositiopuolueet suljettiin valmistelusta pois, voitiin – niin uskottiin – haukata kerralla suuremmat palat. Hallituspuolueet tekivät saman virheen, jonka minä tein pullansyöntikisassa.
Lehmäkaupan ongelmallisin ’lapsi’ on ollut valinnanvapauslaki, joka olisi avannut tien palvelujen markkinoistamiselle, mikä aiheutti valtaosan perustuslaillisista ongelmista. Se olisi tehnyt EU:n jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan kuuluvista sosiaali- ja terveyspalveluista taloudellista toimintaa, jossa toimivalta siirtyy jäsenvaltioilta EU:lle. Sen vuoksi ongelmaksi nousi kysymyksen siitä, tulisiko koko uudistus alistaa EU:n komission tarkistettavaksi.
Suomen perustuslaki velvoittaa julkisen vallan takaamaan kansalaisille sosiaali- ja terveyspalvelut kaikissa oloissa. Maakunnilla täytyy siis olla omaa palvelutuotantoa. Sen kilpailuasema firmoihin nähden taas on edullinen, koska julkisen vallan toiminta ei voi mennä konkurssiin. Konkurssisuojan poistaminen taas edellyttäisi maakuntien palvelutuotannon yhtiöittämistä. Se taas avaisi mahdollisuuden siihen, ettei maakunta voisi taata palvelujen satavuutta, mikä olisi vastoin Suomen perustuslakia. Oltaisiin kuin varis tervatulla sillalla.
Maakuntamalli taas tukehtui liialliseen laaja-alaisuuteen, sillehän piti uskottaman sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi 30 muutakin tehtävää.
***
Kumpikaan hallituksen pääpuolueista ei voinut vastustaa kiusausta. Sulkemalla 
opposition pois valmistelusta ja yrittämällä kumpikin toteuttaa omat ideologiset tavoitteensa puhdasoppisesti, ne yrittivät haukata liian suuren palan. Siihen niiden hanke tukehtui.
Kirjoittaja on eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
Hyvä kirjoitus.
Olen samaa mieltä. Mietin joskus miksi näin pienen kansan pitää jakautua kahtia?
Toivoisin parlamentaaristen komiteoiden paluuta. Vaikka ne tuottaisivat ’hevosten’ sijaan ’kameleita’ niin mitä siitä? Kameli on kelpo juhta, jonka varaan kansainvälinen kauppakin on alkuvaiheissaan nojannut. Pärjäsivät autiomaassakin.
Viksu kirjoitus, Paljastaa, että niin Sipilällän Orpollakaan ei ollut mitään rajaa ahneudessa ja härskiydessä.
Tulee mieleen, että oliko edellisen hallituksen sote-valmistelussa oppositio ja komiteat mukana, vai valmisteltiinko silloinkin vain hallituksen voimin ilman oppositiota?