Taakse on jäänyt hellekesä. Pitkiä hellejaksoja on esiintynyt Suomessakin tihenevään tahtiin, 2000-luvun puolellakin jo neljänä kesänä (2003, 2010, 2014 ja 2018). Lapsuuden hellekesistä meillä on romanttisia muistoja. Tilastojen mukaan niitä kuitenkin oli harvoin.
Helle kuitenkin koettelee eri ikäisiä eri tavoin. Vaikeimmassa asemassa ovat iäkkäät, joiden kuumuuden kokemuksista on romantiikka kaukana. Näihin ongelmiin puheenjohtajamme Martti Korhonen kiinnitti kesällä vakavaa huomiota.
Taustalla on suuri muutos, joka on politiikan suurimpia haasteita nyt ja tulevina vuosina. Olen tällä palstalla aikaisemminkin kirjoittanut asiasta. Koettu hellekesä teki asian entistäkin ajankohtaisemmaksi, siksi palaan siihen.
° ° °
Vuoden 2003 elokuu oli koko Euroopassa erityisen kuuma. Lämpötila pysytteli pitkään yli 30 asteen. Niinpä varsinkin suurkaupunkien kuolleisuus nousi jyrkästi, Pariisissa kuusinkertaiseksi ja Lontoossa saman verran normaaliin kuolleisuuden määrään verrattuna. Ylenmääräinen kuumuus aiheutti monenlaisia ongelmia: sydänoireita, aivoverenkierron häiriöitä, hengitysteiden infektioita. Esimerkiksi sydänkuolemat lisääntyivät 3–6-kertaisesti normaalitilanteeseen verrattuna. Ja kaikkein vaikeinta oli kaupungeissa ja varsinkin kaupunkitalojen ullakkokerroksissa asuvilla, koska kuumuus siellä oli tukahduttavinta.
Vaikka ilmaston muuttumisesta ihmisten toiminnan seurauksena on murskaava todistusaineisto, esiintyy edelleen epäileviä Tuomaita, etunenässä supervallan johtaja Trump, jotka väittävät vaihtelua – esimerkiksi poikkeuksellista kuumuutta – luonnolliseksi vaihteluksi. Näin ei kuitenkaan ole.
° ° °
Ilmaston lämpeneminen johtuu ns. kasvihuonekaasujen lisääntymisestä. Niistä tärkein on hiilidioksidi, jota syntyy erityisesti hiilen ja öljyn polton yhteydessä. Kasvihuonekaasut vaikuttavat niin, että maapallolle tulevasta lämmöstä säteilee aikaisempaa pienempi osa takaisin avaruuteen, jolloin suurempi osa auringosta maapallolle säteilevästä lämmöstä jää edelleen lämmittämään ilmakehää.
Hiilen ja öljyn polttaminen on 50 vuoden aikana lisääntynyt aikaisemmasta noin nelin-viisinkertaiseksi 1960-luvun alkuun verrattuna. Kasvihuonekaasuja ei ole ilmakehässä maapallon historian aikana ollut näin paljon 800 000 vuoteen. Sellainen lämpötila, johon ilmastonmuutos näyttää johtavan, on maapallolla vallinnut 40 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten aikaan, jolloin kivihiili alkoi muodostua. Kokemusta siitä, selviääkö ihminen sellaisessa lämpötilassa, ei siis ole.
Ilmaston lämpenemisen yhtenä seurauksena ovat lisääntyvät säiden ääri-ilmiöt. Pyörremyrskyt, rankkasateet ja tulvat ja toisaalla kuumuuden aiheuttama kuivuus ovat ilmaston lämpenemisen seurauksia. Niitä taas seuraavat mm. satotason laskeminen varsinkin kansoitetuilla seuduilla lähellä päiväntasaajaa, ja siitä seuraava aliravitsemus. Allergiaa aiheuttavien hiukkasten määrä ilmassa lisääntyy. Tulvavedet saastuttavat vesiä ja juomakelpoisen veden osuus maailman vesivarannoista hupenee puoleen.
Ravinnon ja veden puute ja köyhyyden lisääntyminen ajavat ihmisiä pakolaisuuteen, jonka seurauksista saamme päivittäin traagisia uutisia Välimereltä. Pakolaisleirit ovat heikon hygienian takia erilaisten infektiotautien ja mm. ripulin leviämiselle otollisia paikkoja. Lämpeneminen vaikuttaa myös niin, että sairauksia levittävät hyönteiset, kuten malariasääsket, leviävät aikaisempaa laajemmalle levittämällä malariaa yhä suurempaan osaan maapallon väestöstä.
° ° °
Lääketieteen asiantuntijat ovat vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavalla terveyteen ja että erityisen haavoittuvia ovat iäkkäimmät ihmiset. Eivätkä ainoastaan kehitysmaissa vaan myös Euroopassa niin kuin kokemukset kuumista kesistä ovat jo osoittaneet. Erityisen alttiita ongelmille olivat iäkkäimmät, muistisairauksia ja diabetesta sairastavat sekä useita lääkkeitä, varsinkin nesteitä elimistöstä poistavia, käyttävät ikäihmiset.
Eläkeläisjärjestöt valvovat eläkeläisväestön etuja. Selkeän kannan ottaminen ilmastonmuutoksen torjuntaan kuuluu ikääntymispoliittisen edunvalvonnan asialistalle.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehden numerossa 5
/2018.
