Kävelypässien blogi: Miten meni TUL:n askelviikkojen ensimmäinen viikko?

JORMA PIKKARAINEN

Otsikon mukaisen kysymyksen asetin itselleni lauantaina (12.9.) paluumatkalla Hattulan Pyhän Ristin kirkolta. Tosin ensimmäinen viikko päättyy vasta tänään eli sunnuntaina ja tämän päivän kävelyreissuni on vielä edessä, kun kirjoitan tätä.

Askelviikkojen aikana meillä kävelypässeillä on usein yksinkävelyjen lisäksi yhteiskävelypäiviä. Monesti olemme kävelleet yhdessä ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä.

Tällä kertaa yhteiskävelylle lähdimme maanantaina 7.9. Oodi-kirjaston edustalta. Matkamme kulki Helsingin keskustan läpi Kruunuvuorensillalle ja sieltä Laajasaloon ja takaisin. Itselleni kertyi askeleita ja kilometrejä sen verran, että kotiin saavuttuani olo oli väsynyt mutta onnellinen. Antti-pässi on kuitenkin kertonut tästä päivästä jo aiemmin enemmän blogissaan, joten ei siitä enempää.

Kun tiistaina edellisen päivän kävely tuntui vielä jonkin verran jaloissani, ajattelin matkaksi riittävän edestakaisen kävelyn kotoa Viikinmäeltä Malmille kävelyfutiskentälle ja pelaamisessa kertyvät askeleet. Kävi kuitenkin toisin, sillä sade pilasi (maanantainen ennuste tiistaille oli hyvin sateinen) harjoituksemme ja pelaamisemme, jotka oli peruttava. Askeleita oli kuitenkin hankittava ja saahan niitä, kun ei piittaa pienestä tihkusta. Sateettomiakin hetkiä oli sen verran, että läpimäräksi en kastunut.

Viikon kävelyfutis ei kuitenkaan jäänyt ohjelmasta, sillä TUL on mukana neljäviikkoisessa 55+ikäisten EU:n tukemassa liikuntaprojektissa, johon sisältyy myös kävelyfutis. Tämä projekti alkoi kävelyfutiksen osalta keskiviikkona Vantaan Puistokulmassa, joka on meille vanha tuttu paikka. Vetäjänä on Riku Ahola, joka valmentaa meitä muulloinkin. Projektissa meitä harjoituttaa Rikun lisäksi kaksi muuta asiantuntijaa.

Keskiviikon harjoitukset toivat lisää ”potkua” oppimisellemme. Ja mikä parasta askeleita kertyi suhteellisen hyvin, kun käppäilin kotiin Hiekkaharjusta Viikinmäelle. Olin tyytyväinen.

Torstai oli jo ennakkoon tiedossa hankalaksi kävelyn osalta, mihin oli syynä kaksi kokousta, joihin oli osallistuttava. Kokoukset olivat toki tärkeitä. Esillä oli merkittäviä raha-asioita, syksyn tilaisuuksien järjestelyitä ja tietenkin ensi kevään eduskuntavaalit. Onnistuin kuitenkin kartuttamaan ihan kohtuullisen määrän askeleita.

Perjantaina lähdin kävelemään reittiä tarkemmin suunnittelematta. Suunta oli Itäkeskus, jonne asti en silti aikonut kävellä vaan lähdin peltojen keskellä olevia kävelyteitä pitkin kohti Viikin arboretumia. Sinne on aikanaan istutettu eri puolilta maailmaa tuotuja puita. No, arboretumiinkaan asti en mennyt. Päätin kävellä metsän reunalla olevaa polkua pitkin itää kohti kunnes ”törmäsin” sillalle. Ylitin sillan ja päädyin Helsingin alueelle, jossa en ole koskaan ennen käynyt, Hallainvuoren luonnonsuojelualueelle (kuva).

Ilahduin ja samalla ihmettelin, miten on mahdollista, että en ole tästä alueesta tiennyt mitään, vaikka sinne on kotoani vain alle kolme kilometriä. Alue ei ollut valtavan suuri ja asutustakin oli melko lähellä. Päätin, että tänne on tultava vielä uudestaan tarkemmin tutustumaan.

Hallainvuorelta jatkoin matkaa vielä Malmin hautausmaan kautta Malmin keskustaan, josta sitten pieniä kiertopolkuja pitkin kotiin. Onnistunut reissu.

Viimein koitti lauantai ja matka kohti Hattulaa Pyhän Ristin kirkkoa. Tapasimme kirjailija Anneli Kannon kuluvan vuoden alkupuolella Tampereella. Syntyi idea, että kävelypässit tulisivat alkusyksystä Hattulan kirkolle ja Anneli tulisi oppaaksi. Näin myös sovittiin. Erilaisten syiden vuoksi kaikki pässit eivät lopulta päässet lähtemään, mutta kuuden pässin lisäksi Antti-pässi oli hankkinut Hämeenlinnan ja Lopen eläkeläisiä mukaan, joten meitä oli hieno ”delegaatio” (kuva) menossa tutustumaan 1400-luvun lopulla perustettua kirkkoa ja sen hienoja seinämaalauksia ja patsaita.

Anneli Kanto oli erinomainen ja asiantunteva opas. Välillä lisäopastusta saimme kirkon omalta oppaalta ja soitinrakentajalta, suntio Vilppu Vuorelta. Suuri osa ”delegaatiostamme” oli lukenut Annelin kirjan Rottien pyhimys, jonka tarina ”perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan” kirkosta ja sen kuvittajista. Itse luen kirjaa parhaillaan ja olen edennyt puoleen väliin saakka. Tykkään kirjasta, aivan kuten myös muista lukemistani hänen kirjoistaan. Saadakseni kirkosta vielä lisätietoa ostin kirjasen Hattulan Pyhän Ristin kirkko. Tätä reissua kuvaan jo äärimmäisen onnistuneeksi ja mukavaksi päiväksi, vaikka päivän sää ei ollut lähellekään niin aurinkoinen kuin oli ennustettu. Säällä ei ollut väliä.

Hattulan keikastamme oli jo lisää tarinaa edellisessä blogissa, jossa ovat äänessä/sanassa ainakin Antti- ja Pekka I. -pässit.

Alussa esittämääni kysymykseen vastaankin, että viikko meni huipputavalla.