Kävelypässit Pitkänsillan sijasta tosipiiiitkällä sillalla

ANTTI HONKONEN

Työväen Urheiluliiton eli TUL:n ASKEL-viikkoja vietetään syyskuun kahden keskimmäisen viikon aikana. Siihen on osallistunut jo kymmenkunnan vuoden ajan myös Kävelypässit-ikämiesryhmä.

Nyt ryhmällä on ollut monenlaista tekemistä, mutta maanantaina 7.9. edes Kävelypässi-nelikko ehti Helsingin uusien, Hakaniemestä Kruunuvuoreen tehdyn monikilometrisen sillaston ”tarkistukseen”.

Tässä on JääräAntin porinoita ko. matkalta, jossa nelikolle kertyi yhteensä reilusti yli 100 000 askelta.

ALKUASKELEET:
Aloitimme reissun Eduskuntatalon itäpuolelta (n. 400 metriä Oodi-kirjaston piha-alueelle, kuten moissa muissakin HKI-reissuissamme).

Ensimmäisenä oli vetää Liikettä omin koivin -keltaliivit kunkin harteille. No, niinkuin aina, joku eli nyt Jorma oli ilman liiviään, joten rangaistukseksi hän sai vetojuhdan roolin, kullekin vastaantulevalle sillalle tehtyyn koeponnistukseen sekä ottamaan – täräyttämättä – tämän kuvan.
(ääräAntti oli jääräpää eli jo vähän ns…… ja tuli k-pässien ensimmäisellä, jo yli 12 vuotisella eli ikiwanhaan jengiliiviin naamioituneena.

Oodin luota edettiin – h-kutin vaarallisen kevytväylän yli hengissä selviytyneinä Helsingin päärautatieaseman länsisiivessä olevaan Suomen Kansalaismuseoon. Museossa kerrotaan aikamme monista ongelmista, monen elämänuralle tuskallisesta ilmiöstä eli työn saannista – siis – kun ei saa, niin työttömyyskierteestä, jota monet joutuvat kokemaan vaikka Suomessa on hallitus, joka lupasi hankkia työtä 100 000 työttömälle. Mutta se on saanut aikaan päinvastaista”eli liki 100 000 työtöntä lisää…

KAPINOINTIA:
K-pässistön aiemmilla HKI-hikikävelyissä on eräs Paavo A ollut asiantuntevana oppaana, mutta nyt oli turvauduttava omiin voimiimme, ei vain koipiimme.
Suunnitelma oli saada eräs Wille R ministeriönsä loistotiloista kerrankin ihan pihalle… ja jopa testaamaan Kruunuvuoreen vieviä uusia siltoja…. Harmi, olisi ollut edes hetken muusta p-teosta pois!

PIIITKÄSILLASTO:
K-pässistö oli jo keväällä yrittänyt käyvä kurkkimassa siltatöitä, mutta menneet niiden massiivisuudesta niin sekaisin, että koko nykykymmenikkö komennettiin koteihinsa toipumaan.

Tällä kertaa – tosin pikkujoukkiolla – päätettiin nelikon koipivoimin kävellä siltojen yli Kruunuvuoren rantaan eli kuivalle maalle asti. Kokemus oli upea. Jorma sen tiivisti oivasti: ”Tällä kertaa TUL:n askelviikkojen ensimmäinen päivä näytti kävelypässeille, että Helsinki on todella merenrantakaupunki. Hieno kokemus.”

Yritimme aiheuttaa monissa sillalla kohtaamissamme hämminkiä, kysymyksin ”pääseekö tästä Kotkaan tai Poriin”. Saimme kohteliaita vastauksia näsäviisasteluihimme, josta pisteitä heille – hesalaisille. Erityistä iloa järjestyi, upeiden siltamaisemien lisäksi, keltaliiviemme tekstejä lähemmin lukeneilta. – Ai, onko Eläkeläiset-yhdistyksellä tällaistakin ikäihmis- ja jopa -miestoimintaa?
Siihen kysymykseen oli ilo nyökyttää omia, jäykähköjä niskojamme.

Samaan aikaan toisaalla

PEKKA ISAKSSON

Kun kävelypässien joukkueen iskunelikko taivalsi Helsingissä Kruunuvuoren silloilla, pysyttelin minä turvallisesti sisämaassa ja niin kaukana merestä ja muista vesistöistä, että vettä ei näkynyt ja tuntunut muualla kuin otsani hikipisaroissa. Päivällä oli kaikenlaista etusijalla olevaa puuhaa, mutta sienessä sentään ehdin aamuella käydä täällä kotoisassa Lempäälässä

Suppilovahveroita kertyi vaaatimattomat viisi litraa, eikä askeltakaan määrä päätä huimaa, hieman yli 14 000. Se jää kauaksi pässiryhmän keskiarvosta. Askelviikkojen joukkuetulos nimittäin kerrotaan tällä kertaa reaaliaikaisesti ja kunkin joukkueen jäsenten keskiarvoisena askelmääränä. Näin ensimmäisen päivän jälkeen kerrttakoon, että se meidän 7-jäsenisellä joukkueellamma on yli 25 000. Jos tämä olisi kilpailu, olisimme tällä hetkellä kolmantena.

Mutta tärkeintähän ei ole voitto, vaan jaloin kilpailu. Kävellä voi ihan itsekseenkin. Joukkueessa tai ei, niin pannaanpa jalalla koreasti tänäkin päivänä, hyvät ihmiset!