– Ihmisarvon kunnioittaminen on toimeentulon turvaamista ja laadukkaiden palvelujen takaamista. Se edellyttää myös sitä, että
kaikenlainen ikäsyrjintä, ikärasismi, kitketään yhteiskunnasta pois. Aivan liian usein erilaisissa tulevaisuusskenaarioissa eliniän piteneminen nähdään vain ongelmaksi, mikä on eräänlaista rakenteellista ikärasismia, Näin totesi Eläkeläiset ry:n entinen puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö puhuessaan Hyvinkään Eläkeläistuki ry:n kevätjuhlassa sunnuntaina 3. huhtikuuta
Hyvinkään Eläkeläistuki ry on hyvinkääläisten eläkeläisjärjestöjen yhteistyöelin.
Kivistö muistutti, että ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan haaveillut pitkästä iästä, josta mahdollisimman suuren osan voisi elää terveenä.
– Emme ole vielä voittaneet kaikkia sairauksia, olemme kuitenkin monet niistä kukistaneet ja parhaillaan yritämme sitä tehdä myös koronalle.
– Elintason nousun ja lääketieteen voittojen ansiosta voi aikaisempaa suurempi osa meistä elää toimintakykyisenä entistä korkeampaan ikään. Lähestymme ihmiskunnan ikuista unelmaa, vaikka se etääntyykin horisonttiin aina kun sitä lähestymme. Jokaisesta edistysaskeleesta on kuitenkin syytä iloita. Ja edistystä on jokainen askel kohti ihmisarvoisen ikääntymisen tavoitetta
Vanhushoiva on yksi hyvinvointialueiden suurimmista haasteista
Lähivuosien suurin haaste vanhusten hoidossa tulee Kivistön mukaan olemaan kotihoidon laadun varmistamisessa, sen voimavarojen turvaamisessa ja omaishoitajien aseman parantamisessa.
Samalla kun ympärivuorokautisen hoidon ongelmat ovat olleet esillä ja niitä on pyritty määrätietoisesti korjaamaan, on hoitoon pääsemisen kynnys edelleen noussut. Tästä syystä kotihoitoon on jätetty yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Omaiset ja läheiset, jotka usein ovat itsekin ikääntyneitä, joutuvat vastaamaan yhä heikkokuntoisemmista läheisistään ja vain pieni osa, viidesosa, heistä saa työhönsä kunnan tukea.
Kivistö oli huolissaan siitä, kuinka palvelujen määrälliset puutteet näkyvät jo nyt – ovat näkyneet jo pidempään.
– Kun hoivapaikkoja ei ole tarpeeksi, joudutaan kotona hoitamaan yhä huonokuntoisempia, usein jo vakavasti muistisairaita vanhuksia. Hoitohenkilökunnan ja omaisten kuormitusta lisää huoli yksin kotona asuvan läheisen ja hoidettavan pärjäämisestä. Tehostetun palveluasumisen yksiköissä hoidetaan vielä huonokuntoisempia asiakkaita, usein yli puolet yksikössä hoidettavista on syvästi muistisairaita. Tämä kuormittaa liian pieneksi mitoitettua henkilökuntaa niin, että alalta pois siirtyminen on yhä useamman mielessä.
Puolet hoitoalan työntekijöistä kokee joutuvansa työskentelemään jatkuvasti liian pienellä henkilöstöllä, lähes puolet ei pysty pitämään lounastaukoa tai joutuvat sen kuittaamaan hyvin hätäisesti. Suuri osa henkilökunnasta kokee, että heillä on liian paljon työtä. Monet pelkäävät, että liian vähäinen henkilökunta lisää hoivattavien onnettomuuden tai vakavan sairastumisen riskiä. Heikon palkkauksen ohella ongelmat ovat lisääntyneet myös muissa työoloissa ja johtamisessa.
– Siksi ei ole yllätys, että alalla on jouduttu työtaisteluun ja että valmius siirtyä pois alalta on entisestään lisääntynyt. Hoivattavien ja hoitohenkilökunnan yhteinen etu on, että henkilökunnan työolosuhteista ja kunnollisesta palkkauksesta huolehditaan.
– Hoivayksikköjen henkilöstömitoitusta koskeva laki olikin merkittävä askel parempaan tai ainakin se antaa mahdollisuuden parantaa hoivan laatua. Hoivayksikössä tulee vuoden 2023 kevääseen mennessä olla vähintään 0.7 hoitotyötä yhteensä eri työvuoroissa tekevää henkilöä kymmentä hoidettavaa kohti. Liikkeelle lähdettiin suhdeluvusta 0.5, tällä hetkellä mitoitus on 0.6 ja tavoitteeseen päästään ensi keväänä, Kivistö totesi.
Vastaa