Pekka Sauri kirjoitti muutama vuosi sitten kaunokirjalliseen asuun muokatun tarinan vihreän liikkeen synnystä ja alkuvaiheista Suomessa. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu tarina siitä, että uuden liikkeen syntyyn sisältyi paljon sellaista, mikä päälle ei näy.
Muista liikkeistä tutut ristiriidat, jotka vihreillä tulivat esille ekofundamentalistien ja monipuolisempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen neuvotteluratkaisuja hakevien välillä, eivät ole politiikassa uutta. Vihreissä ne vain saivat uuden ilmiasun. Ongelmat olivat tuttuja myös Saksan Vihreästä puolueesta.
Puolueen vakiintuessa on liikkeen poliittinen spektri laajentunut ja esimerkiksi sosiaalipolitiikassa vihreillä on mielenkiintoisia avauksia ja eräitä eteviä tutkija-poliitikkoja. Siksi hämmästys oli suuri, kun luin Vihreiden nuorten äskettäin julkaisemaa eläkepamflettia.
Kummallista on, että monista edistyksellisistä sosiaalipoliittisista aloitteistaan tunnetun vihreän liikkeen piirissä kuunnellaan parivaljakkoa Wahlroos-Holmström kovin herkästi. Kuuntelu on johtanut pamfletistit eläkeasiantuntijoiden moneen kertaan vääriksi toteamien kliseiden toistamiseen.
• • •
Eläkejärjestelmää rakennettaessa mahdollisuuksia on kolme.
Eläkkeitä voidaan maksaa kulloisenkin vuoden budjetista, kuten kansaneläkkeitä nyt, kun kela-maksut poistettiin.
Koko eläkevastuu voidaan myös rahastoida, kuten ensimmäinen vuonna 1937 säädetty kansaneläke. Järjestelmä epäonnistui niin, että vuonna 1957 tuli voimaan kokonaan uusi kansaneläkelaki.
Suomalainen työeläkejärjestelmä on ns. osittain rahastoiva, jossa työssä käyvä sukupolvi maksaa suurimman osan eläkemenoista. Osa ja jatkossa yhä suurempi osa maksetaan nyt 203 miljardin euron suuruisten eläkerahastojen tuotosta. Rahastoista kaksi kolmannesta on kerrytetty nykyisten eläkeläissukupolvien ja juuri eläkkeelle siirtyneiden palkanmaksuvarasta kerätyillä maksuilla.
Kun vihreät päivittelevät eläkemenojen viime vuonna tapahtunutta nousua 700 miljoonalla eurolla, he jättävät kertomatta, että eläkerahastot kasvoivat samaan aikaan yli 12 kertaa enemmän (8600 Me).
Hyvinvointivaltion tulevaisuutta päivitellessään kasvavien työeläkemenojen takia he jättävät kertomatta, että työeläkkeiden maksamisella ei rasiteta valtiontaloutta. Kun he vaativat eläkkeiden laskemista vetoamalla Ruotsin ”eläkejarruun”, he jättävät kertomatta toisen puolen: noususuhdanteessa ja rahastojen pääoma-arvon kasvaessa eläkkeitä vastaavasti nostetaan indeksejä enemmän, viime vuonnakin 4,5 prosenttia, siis Ruotsissa.
Pamfletissa väitetään, että nykyisiin eläkkeisiin ei olisi varaa. Tosiasiassa Eläketurvakeskuksen laskelmat osoittavat, että suunnilleen nykyisellä eläkemaksujen tasolla eläkelupaus – jota vihreät väittävät katteettomaksi – kyetään lunastamaan vuosisadan loppupuolelle asti. Mikäli työllisyysastetta saadaan nousemaan, tulee maksuihin jopa laskemisen varaa.
Ongelmana eivät siis ole eläkkeet vaan työllisyys. Se vaikuttaa eläkemaksujen kertymään. Se vaikuttaa nyt työssä olevien tulevien eläkeläisten eläkkeiden tasoon. Työttömyys ja lisääntyvät pätkätyöt ovat nykyisten nuorten ja tulevien eläkeläisten suurin ongelma.
Sukupolvisodan lietsomisella ja nuorten eläketulevaisuuden perusteettomalla mustaamisella ei mitään voiteta. Paukut siis työllisyyden parantamiseen ja pysyvämpien työsuhteiden lisäämiseen. Sillä turvataan parhaiten niin nykyisten kuin tulevienkin eläkeläisten toimeentulo.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Eläkeläinen-lehden numerossa 7/2017.
