Vanhusasiavaltuutettu kiirehtii Iäkkäiden hoivapalveluja koskevan itsemääräämislain säätämistä
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo pitää välttämättömänä, että iäkkäiden hoivapalveluita koskevaa lainsäädäntöä itsemääräämisoikeuden edistämisestä ja rajoittamistoimien käytöstä kiirehditään.
– Lainsäädännön puuttumisen vuoksi iäkkäiden hoivapalveluilla ei ole yhtenäisiä ja turvallisia käytäntöjä tilanteisiin, joissa asukkaiden itsemääräämisoikeutta rajoitetaan. Lainsäädännön puuttuminen altistaa hoivapalvelujen asiakkaat liialliselle rajoittamiselle ja siitä syntyville vakaville vaaratilanteille, vanhusasiavaltuutettu toteaa tiistaina julkaisemassaan tiedotteessa.
Viime perjantaina uutisoitiin hoivakodissa Turussa tapahtuneesta kuolemasta. Iäkäs nainen kuoli, omaisten poliisilta saaman tiedon mukaan kuristumalla sidottuna tuoliin.
Vanhusasiavaltuutetun tiedotteessa todetaan, että toisin kuin kehitysvammaisten asumispalvelujen tai mielenterveyspalvelujen kohdalla, iäkkäiden hoivapalveluja koskien ei ole olemassa vastaavaa lainsäädäntöä itsemääräämisoikeuden edistämisestä ja rajoittamistoimien käyttämisestä. Kun lainsäädäntö puuttuu, julkiset ja yksityiset hoivakodit luovat itse toimintatapansa haastaviin tilanteisiin ja iäkkäiden asukkaiden toiminnan rajoittamiseen. Hoivakodeissa saatetaan esimerkiksi sopia, että asukkaan liikkumisen rajoittamiseen sitomalla tarvitaan myönteinen kanta lääkäriltä.
– Riskinä on, että yksittäiseen tilanteeseen saatua päätöstä ryhdytään käyttämään pysyvänä perusteena iäkkään asukkaan toistuvalle rajoittamiselle. Lääkäreillä ja hoivayksiköiden esihenkilöillä on suuri vastuu asukkaiden itsemääräämisoikeuden ja muiden perusoikeuksien toteutumisesta, toteaa erityisasiantuntija Vilhelmiina Lehto-Niskala.
Iäkkäiden hoivapalveluita koskevan lainsäädännön laatiminen itsemääräämisoikeuden edistämisestä ja rajoittamistoimien käytöstä on ollut mukana jo useamman hallituksen hallitusohjelmassa, mutta se on jäänyt aina toteuttamatta. Myös pääministeri Petteri Orpon hallitus on päättänyt siirtää lain laatimisen seuraavan hallituksen tehtäväksi.
Vanhusasiavaltuutettu tuo esiin huolensa myös teknologialainsäädännön mahdollisista vaikutuksista iäkkäiden hoivapalvelujen henkilöstömitoitukseen. Eduskunnan käsittelyssä oleva lainsäädäntö mahdollistaisi henkilöstömitoituksen laskemisen entisestään, mikä vaikuttaisi väistämättä hoivaan ja sen turvallisuuteen.
– Mitä vähemmän henkilökuntaa on, sitä vähemmän aikaa hoitajilla on ratkaista myös vaativia hoitotilanteita ja kehittää ammattitaitoaan niin, että myös rajoittamistoimia tarvittaisiin vähemmän, sanoo vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo.
Hoivapalveluissa ei aina ole riittävästi itsemääräämisoikeuden edistämiseen ja rajoittamistoimiin liittyvää osaamista. Henkilökunnan suuri vaihtuvuus lisää haasteita entisestään, tiedotteessa todetaan.
Tämä on myös törkeää: Vanhus joka on ikänsä tehnyt työtä ja kasvattanut ja kouluttanut lapsensa elämänsä loppumetreillä laitetaan ” hoitokotiin” ja ” hoitokodissa” hänelle annetaan ” oma hyone”. Huone on niin pieni että sinne juuri ja juuri mahtuu sänky. Hoitokodissa ei myöskään ole yhteisiä tiloja. On vain pieni ruokailutila, joka täyttyy jo yhdestä ruokapöydästä. Kaksi tuolia ja pikkuinen päytä on käytävän päässä. Vanhus ei ole edes muistamaton, mutta fyysisen kunnon vuoksi ei pärjää kotona varsinkaan öisin. Vanhukselle oli pitkän taistelun jälkeen luvattu hänelle sopiva paikka, joten palvelutalon kaksiosta luovuttiin javuokra sanottiin irti. Luvattu hoitoaikaa peruttiin ja Vanhus laitettiin Lassintalon laitoshoitoon Tuiraan Ouluun. Paikka on täysin soveltumaton vanhusten hoitoon. Rikoksen tehneillä vangeillakin on paremmat oltavat vankilassa. Miten voi olla mahdollista tällainen toiminta ja tällainen täysin kelvoton hoitopaikka vanhuksille?