Rohkeutta ikäihmisten liikuntaan

Tarpeenmukainen turvallisuuden takaaminen ja riskien hallinta on
tärkeää, mutta raskasta liikuntaa ei tarvitse pelätä.

Kaupungit ja kunnat ovat liikuntalain mukaan velvoitettuja järjestämään vapaa- ajan toimintaa erityisryhmille, joihin sisältyy myös ikääntyvien ryhmä. Koska yleinen, järjestetty liikunta pyritään pitämään kaikille mahdollisena ja matalan kynnyksen toimintana, sen sisältämät liikuntamuodot pyörivät usein muutaman saman lajin ympärillä. Tämä yksipuolistaa ajatusta ikäihmisten liikunnasta ja vahvistaa jo valmiiksi liian varovaista suhtautumista ikäihmisten liikunnanharrastamiseen.

Peten tarina
Ravistelen hieman ajatuksia ikäihmisen liikuntaharrastuksista kertomalla tarinan Petestä.

Vielä 65-vuotiaana Pete oli hyväkuntoinen ja aktiivinen mies. Koko aikuisikänsä hän oli harrastanut salibandyä työyhteisönsä viikoittaisessa salibandyvuorossa.
Eläkkeelle päästessään hänen tiistai-iltoihinsa tuli tyhjä aukko, sillä työpaikan salibandyvuoro oli jäänyt pois harrastuksista.

Pete huomasi kaipaavansa lajia etenkin sen intensiivisyyden ja sosiaalisen ulottuvuuden takia. Niinpä hän soitti vanhalle työkaverilleen ja kysyi, vieläkö saisi tulla mukaan. Työkaveri naurahti ja sanoi: ”Eikö eläkeläisten pitäisi harrastaa jotain rauhallisempaa. Mene vaikka kävelylle!”

Pete tiesi, että hänen kuntotasonsriittäisi intensiivisempäänkin liikuntaan. Netistä etsiessään hän kuitenkin tuli siihen tulokseen, että eläkeläiselle sopivia lajeja on rajallisesti. Niinpä hän tyytyi televisiosta tulevaan tuolijumppaan ja rauhalliseen kävelyyn. Vuoden päästä Pete huomasi, että hänen toimintakykynsä oli romahtanut.

Haasteet ajatusmalleissa

Ikäihmisten liikunnan haaste piilee ajatusmalleissa sen ympärillä. Yleiset liikuntavuorot ottavat huomioon sen, että ikääntyvien toimintakyky ja kuntotasot vaihtelevat hyvin paljon. Yleiset vuorot halutaan tietysti järjestää niin, että mahdollisimman moni pystyisi toimintakykynsä myötä osallistumaan niihin. Niinpä ikäihmisille suunnatun liikunnan lajivalikoima on suppea ja lajien intensiivisyys matala.

Suppea lajivalikoima lisää yleistä ajatusta siitä, että ikääntyvät voivat harrastaa vain tiettyjä lajeja. Tämä käsitys jarruttaa ikäihmisiä harrastamasta monipuolisesti sellaisia liikuntamuotoja, jotka haastavat heidän henkilökohtaista toimintakykyään niin fyysisesti kuin kognitiivisestikin.

Ongelmana onkin, että hyväkuntoiset ja vetreät ikäihmiset eivät saa tarpeeksi rasitusta toimintakykynsä ylläpitoon, jos liikunta tarkoittaa heille lajeja, joissa he eivät pääse oikeasti haastamaan kehoaan. Ikääntyväkin keho tarvitsee tarpeeksi isojafyysisiä ärsykkeitä pysyäkseen vireänä ja toimintakykyisenä.

Uskallatko haastaa kehoasi?
Toisin kuin Pete ajatteli, millekään liikunnan harrastamiselle ei ole ikärajaa.
Henkilökohtainen kuntotaso määrittää, minkälaista liikunta kukin voi harrastaa. Tärkeintä onkin tiedostaa oma toimintakyky ja kuntotaso: jollekin muulle hengästyttävä liikunta voi olla lyhyt tuolijumppa, mutta Pete taas olisi tarvinnut hengästymiseen esimerkiksi hölkkälenkkiä.

Kun kehoa haastetaan reippaalla rasituksella, käännöksillä ja tömähdyksillä, se kestää niitä paremmin myös tosipaikan tullen. Esimerkiksi tanssijan keho on tottunut tasapainon haastamiseen ja näin ollen keho pystyy säilyttämään tasapainon sattuessaan horjahtamaan liukkaalla pihalla.

On siis hyvä muistaa, että myös ikääntyneen keho tarvitsee haastetta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan aikuisten ja ikäihmisten liikuntasuositukset ovat määrältään ja intensiteetiltään samat: kaksi ja puoli tuntia reipasta liikkumista tai tuntia ja 15 minuuttia raskasta liikuntaa viikossa. Ikäihmistenkään ei siis ole mitään syytä varoa raskaan liikunnan harrastamista.

Reipas ja monipuolinen liikunta pitävät yllä arjen toimintakykyä sekä ehkäisevät ikääntymisen myötä lisääntyviä loukkaantumisia. Esimerkiksi lihasvoiman kartuttaminen ehkäisee kaatumista ja auttaa toisaalta sen jälkeisessä ylös nousemisessa.

Luita rasittava liikunta ylläpitää luumassan määrää ja lujuutta, mikä taas ehkäisee murtumia. Raskas liikunta voi jopa parantaa luuntiheyttä. Tarpeenmukainen turvallisuuden takaaminen ja riskien hallinta on tärkeää, mutta raskasta liikuntaa ei tarvitse pelätä.

Muista tämä
Ikäihmisten liikunta voi olla myös kaikkea muuta, kuin totuttuja kaavoja: kaikki liikunta, jota ikääntynyt harrastaa, on ikäihmisten liikuntaa! Esimerkiksi ”nuorten lajiksi” leimautunut parkour muuttuu senioriparkouriksi, jos ikäihmiset lähtevät roikkumaan ja tasapainottelemaan. Kannustankin jokaista ikäihmistä kokeilemaan rohkeasti uusia lajeja, haastamaan kehoa monipuolisella liikunnalla ja tarkastelemaan omaa ajatustaan ”ikäihmisten lajeista”. Oletko luopunut jostain liikuntamuodosta, koska ajattelit olevasi liian vanha sellaiseen? Haastavatko harrastuksesi toimintakykyäsi? Suurin este ei todellisuudessa ole ikä, vaan ne rajat, joita asetamme itsellemme.

Lähteet:
→ Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
→ UKK-instituutti