Raision Seudun Eläkeläiset Seilissä
INKERI AALTO
Joukko Raision seudun eläkeläisiä matkasi yli 100-vuotiaalla Aina-laivalla tutustumaan huonomaineiseen, kauniiseen Seilin saareen. Jäsenille on suuri ilo päästä jokakesäisellä merimatkallaan tutustumaan upeaan Turun saaristoon, saari kerrallaan.
Elokuun ensimmäinen maanantai oli upea, lämmin kesäpäivä sade-ennustuksista huolimatta. Menomatka kesti kolmisen tuntia, jolloin nautittiin upeista saaristomaisemista, mukavasta seurasta ja kahvista. M/S Aina on niin suuri, että kannen alla on kajuutta, keittiö, makuulavitsa, konehuone ja wc.
Synkkää historiaa
Seili on tunnettu siitä, että se on ollut yli 300 vuotta leprapotilaiden ja mielenterveysongelmaisten sairaala. Siellä oli myös eri tavoin vammaisia ihmisiä ja elämän kaltoin kohtelemia, esimerkiksi irtolaisina pidettyjä naisia, joille se saattoi olla jopa turvapaikka. Jotkut joutuivat Seiliin täysin mielivaltaisesti, koska heidät haluttiin hylätä.
Ensimmäinen maininta Seilistä sairaalana löytyy vuodelta 1689. Vasta vuonna 1962 siellä oleva sairaala lakkautettiin ja viimeiset 41 potilasta siirrettiin pois. Rakennukset siirtyivät vuonna 1964 Turun yliopistolle ja Saaristomeren tutkimuslaitokselle.
Vasemmiston aluevaltuutettu ja Varhan hallituksen jäsen Nina Söderlund oli Seilissä ryhmää vastassa, ja hänellä oli saaresta omakohtaistakin kerrottavaa, sillä hän on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa naapurisaaressa. Hän sanoi, että Seili on ollut suljettu saari; oli itsestään selvää, että siellä ei koskaan käyty.
Nina tiesi, että joku potilas on yrittänyt joskus jäätä pitkin pois, muulloin kuin talvella karkaaminen ei ollut mahdollista. Hän kertoi, että potilaat saivat kuntonsa mukaan osallistua erilaisiin maatalous- ja huoltotöihin ja viettää mahdollisimman normaalia elämää sen ajan tavan mukaan. Kohtelu ei aina ollut huonoa.
Turisteille tutkimista ja palveluita
Entinen sairaalarakennus toimii nyt ravintolana ja hotellina. Siellä on säilytetty merkkejä historiasta, esimerkiksi tyypillinen potilashuone vuosien takaa. Monet isot taulut kertovat sanoin ja kuvin turisteille menneestä ajasta. Saaressa on myös oppaita, jotka tietävät paljon rankoista hoitotavoista.
Kirkko on näkemisen arvoinen. Nykyinen kirkko rakennettiin 1733 entisen, pahoin lahonneen tilalle, ja se on yksi Suomen vanhimpia puukirkkoja. Kaikki on käsittelemätöntä hirttä, yleisilme hyvin pelkistetty.
Seilin luonto on ja saari on luokiteltu suojelualueeksi; uhanalaisia, silmälläpidettäviä lajeja on paljon. Saaren eteläosa on lehtomainen, karummassa pohjoisessa sen sijaan on havupuita enemmän. Kävijä voi yllättäen löytää yhden jos toisenkin kasvin, jota ei ole ennen nähnyt. Luontoon pystytetyistä tauluista saa tietoa.
Punkit yksi tutkimuskohde
Saaren kioskista löytyy esineitä, joissa komeilee punkin kuva: kortti tekstillä ”Täällä vartioin minä”, jääkaappimagneetti ja avaimenperä. Punkin kuville löytyy selitys tutkimuksesta. Saaristomeren tutkimuslaitoksessa tutkitaan etenkin taigapunkin esiintymistä koko Suomessa, vaikka kaiken tutkimuksen painopisteenä onkin Itämeri.
Varsinkin vesinäytteet ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen tutkimuksessa, sillä niitä on kerätty säännöllisesti jo 50 vuotta ja tämä on hyvin poikkeuksellista. Tutkimuslaitoksen toimintaan kuuluu muutakin.
Seiliin on helppo tulla
Paluumatkalla Raisioon oli niin hyvä mieli, että kannella laitettiin hetkittäin jo lauluksi: ”etelän kukka ja ruusunpunainen suu…” Yhdelle oli yllätys, ettei Seili ollutkaan karu kalliosaari eikä huonon maineensa veroinen. Toiselle oli mieluisaa tietää, että saarelle voi tulla ilman omaa venettä tai autoa ja jäädä vaikka yöksi.
Seiliin pääsee yhteysaluksella tai veneellä Turusta, Nauvosta ja Rymättylän Hangasta. Ilman autoa tai pyörää pääsee Turusta, osoitteesta Läntinen Rantakatu 37.
Katso kuvia Raision Eläkeläisten Seili-purjehdukselta:
