Parosen ratkaisu

KALEVI KIVISTÖ

Opiskeluajoistani on kulunut jo osapuilleen 60 vuotta. Siihen aikaan oli tapana tarkistaa opinnäytteet seminaari-istunnoissa niin, että ensin tutkielmaa ruoti opiskelutoveri ja sen jälkeen pari professoria. Minulle osui ruodittavaksi tutkielma, jossa pyrittiin löytämään ratkaisu erikoissairaanhoidon jonoihin. Tutkielman laatinut opiskelutoverini oli töissä silloisessa Sairaalaliitossa, jossa ongelmaan haettiin ratkaisua. Ja sitä ratkaisua haetaan edelleen.

Sote-uudistuksen keskeisenä tavoitteena on ratkaista palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden ongelmat. Saatavuudella tarkoitetaan sitä, että palvelujen käyttö ei riippuisi asiakkaiden maksukyvystä. Saavutettavuudella taas sitä, että palveluverkko on riittävän tiheä niin, että matkan pituus ei estäisi palveluihin hakeutumista.

Palveluja tulee olla tarjolla riittävästi kohtuullisen matkan päässä ja niiden asiakasmaksujen tulee olla niin matalia, että kaikki palveluja tarvitsevat voivat niitä käyttää. Sote-alueiden rahoitusvaikeudet johtavat kuitenkin päinvastaiseen tulokseen: palveluverkon harvenemiseen ja asiakasmaksujen nousuun. Lopputuloksena on jonojen kasvu, vaikka juuri siihen on ratkaisua etsitty vuosikymmenet.

Satiirisia mietelmiä kirjoittanut Samuli Paronen taitaa olla ainoa, joka ratkaisun avaimen on löytänyt. Hän kirjoitti, että ”asiantuntijan lausunnon mukaan köyhyys on terveellistä. Lääkäri on sanonut hänelle, etteivät köyhät käy vastaanotoilla niin usein kuin varakkaat.” Ei muuta kuin kansa köyhtymään niin loppuu se alituinen lääkärillä ramppaaminen. Ja jonotkin lyhenevät.

Ja sillä tiellähän edetään. Tutkimuslaitos Labore on selvittänyt, millä tavalla hallituksen vero- ja leikkauspäätökset vaikuttavat eri ihmisryhmien ostovoimaan. Eniten paranee hyvätuloisten ostovoima. Keskituloisilla tulos on suunnilleen plusmiinus nolla. Eniten ostovoima laskee yksinhuoltajilla ja työttömillä. Se laskee myös lapsiperheillä ja nuorilla. Köyhyydessä elävien lasten ja pienituloisten nuorten määrä lisääntyy kymmenillä tuhansilla.

Eläkeläisiä pääministeri on luvannut suojata niin, että maksussa olevia eläkkeitä ei leikata. Pääministeri tekee välttämättömyydestä hyveen. Hallituksen voimat eivät leikkaamiseen riittäisikään, koska maksussa olevilla eläkkeillä on perustuslain suoja. Mutta konstit on monet. Leikkaamistahan se on eläkeiän alarajan korottaminenkin, koska se pienentää koko eläkeajalta kertyvää eläkettä. Leikata voidaan myös huonontamalla indeksiä ja kiristämällä eläkeläisten verotusta. Jo nyt eläkeläisten veroprosentti on korkeampi koska palkansaajilta tel-maksuna kerättävä osuus pidätetään eläkeläiseltä verona.

Eläkkeiden verotuksesta löysin arkistoja penkoessani lehtileikkeen vuodelta 1980. Siinä SKDL vaati ”pienten eläkkeiden saattamista kaikilta osin verovapaiksi täyden kansaneläkkeen määrään asti”. Asia on pysynyt mielessä, koska olin jäsenenä siinä silloista eläkeuudistusta valmistelleessa ministerivaliokunnassa ja vastuullani oli tavoitteen edistäminen. Tavoite toteutui ja on siitä pitäen pysynyt voimassa.

Tämän ratkaisun voimassa pysymistä toivoisi erityisesti vaalittavan.

Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.