Hoivaan tarvitaan lisää resursseja

Tutkija Elisa Tiilikaisen mielestä on huolestuttava ajatus, että vanhusten kotihoidosta olisi varaa leikata. Nykyisetkään palvelut eivät pysty riittävästi vastaamaan kotona asuvien ikääntyvien tuen tarpeisiin.

Teksti ja kuva TUOMAS TALVILA

– Todella huolestuttava ajatus, että kotihoitoa olisi jotenkin varaa vähentää, sanoo vanhojen ihmisten syrjäytymistä ja erityisesti sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä tuen tarpeita tutkinut apulaisprofessori Elisa Tiilikainen.

Kotihoidon tilanne on hänen mukaansa jo nykyisellään kestämätön.

Petteri Orpon (kok) hallitus tavoittelee yli 16 miljoonan euron säästöjä korvaamalla ikääntyneiden kotihoidon käyntejä digitaalisilla ratkaisuilla.

Apulaisprofessori Tiilikainen kritisoi kotihoidon heikennyksiä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan 15.4. Siinä hän totesi, että tutkimustiedon valossa on vaikea ymmärtää mihin todellisuuteen hallituksen päätökset säästää kotihoidosta pohjautuvat.

Eläkeläinen-lehden haastattelussa Tiilikainen sanoo hämmästyneensä suuresti hallituksen säästösuunnitelmasta.

– Viime vuodet on karsittu ympärivuorokautista hoivaa. Jonot sinne ovat pitkiä. Sen valossa olisi odotettavaa, että kotona asumista ryhdyttäisiin tukemaan enemmän, koska avun ja hoivan tarve väistämättä lisääntyy kun väestö ikääntyy. Nyt ollaan tekemässä päinvastoin.

Elisa Tiilikainen työskentelee yhteiskuntatieteiden laitoksella Itä-Suomen yliopistossa. Hän johtaa Vanhuusiän syrjäytyminen – yleisyys, merkitykset ja interventio (SOLDEX) -hanketta, jossa tutkitaan iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden hyvinvointia ja arkea sekä syrjäytymiseen liittyviä kokemuksia.

Tutkijoiden mukaan tulokset vahvistavat huolta siitä, etteivät nykyiset kotihoidon palvelut pysty riittävästi vastaamaan kotona asuvien ikääntyvien tuen tarpeisiin. Säästötoimet tulevat heikentämään tilannetta entisestään. Tällä tutkijat näkevät olevan merkittäviä taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia. 

Tutkimuksessa havaittiin, että kotihoitoa saavat iäkkäät jäävät jo nyt herkästi ilman riittävää tukea ja palveluita ja ovat vaarassa jäädä syrjään erityisesti sosiaalisista suhteista ja kodin ulkopuolisesta ympäristöstä.   

– Se yhtälö ei voi toimia, että jo ennestään hyvin tiukoille vedetystä palveluista ja niiden resurssoinnista nipistetään lisää. Asiantuntijat ovat vuodesta toiseen tuoneet esille, että hoivan tarve lisääntyy ja siihen tarvitaan entistä enemmän resursseja, Tiilikainen sanoo.

Soldex-hankkeessa on tutkittu myös kotihoidon työntekijöiden kokemuksia. Leimallista niille on valtava kiire ja paine. Työntekijöillä on kokemus siitä, että iäkkäillä ihmisillä on tarve enemmälle, mutta tähän ei ole aikaa ja mahdollisuuksia vastata, Tiilikainen kuvailee.

– Tämä on arkitodellisuutta varmasti kaikilla hyvinvointialueilla.

– Työntekijöillä olisi halua tehdä työnsä hyvin, mutta he kokevat, että siihen ei ole riittävästi mahdollisuuksia, kun kaikki on vedetty niin tiukille.

Tiilikainen huomauttaa, että kotihoito on lainsäädännöllisesti sosiaalipalvelu.

– Se ei ole vain terveydenhoitoon ja päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin liittyvien tehtävien hoitoa, vaan sen kuuluisi olla myös vuorovaikutusta ja toimintakykyä ylläpitävää ja edistävää. Mutta käytännössä se resurssien puutteessa typistyy siihen, että ei pystytä vastaamaan muihin kuin aivan välttämättömiin tarpeisiin.

Entä sitten ajatus hoitajien kotikäyntien korvaamisesta digillä, etäkotihoito, jota säästökeinoksi nyt tarjotaan?

Elisa Tiilikainen toteaa, että digitalisaatiolla on paikkansa tukea ja täydentää palvelua. Tietyille asiakasryhmille se toimii.

– Kotihoidossa on entistä enemmän iäkkäitä, jotka tarvitsevat hyvinkin raskasta hoivaa ja heidän määränsä lisääntyy. Tarve on se, että päästään sängystä ylös, käydään vessassa ja saadaan ruokaa eteen ja syödyksi. Sitähän ei pysty teknologia korvaamaan.

Kysymys on hoivasta, rahasta ja arvovalinnoista.

Tiilikaisen mielestä on selvä, että rahallista resurssointia tarvitaan. Päättäjiltä hän toivoo pidemmän tähtäimen ajattelua. Vanhushoivan tarve on nyt suuri ja kasvussa, kun isot ikäluokat ikääntyvät. Tulevaisuudessa kuva voi olla toisenlainen, kun väestörakenne muuttuu.

– Tulisi ymmärtää syy-seuraussuhteita: mihin kannattaa nyt panostaa, jotta voidaan myöhemmässä vaiheessa vähentää kustannuksia.

Tämä tarkoittaa sitä, että painopisteen siirtäminen arjen tukeen ja peruspalveluihin voi hyvin todennäköisesti maksaa itsensä takaisin myöhemmässä vaiheessa. Jos tuettaisiin paremmin kotona asumista ja huolehdittaisiin siitä että ihmiset saavat riittävästi palveluja kotiin, vähennettäisiin päivystys- ja lääkärikäyntien tarvetta.

– Mutta tuntuu siltä, että nyt näitä päätöksiä tehdään kovin lyhytnäköisesti.

Syrjäytymisen tutkimusta

”SOLDEX-tutkimushankkeessa kysymme missä määrin ikääntyneet kotihoidon asiakkaat kokevat syrjäytymistä, millaiset tekijät siihen vaikuttavat, mitä syrjäytyminen kotihoidon asiakkaille merkitsee ja miten siihen on vastattu nykyisessä palvelujärjestelmässä ja lainsäädännössä”.

”Riittävien ja tarkoituksenmukaisten palvelujen puute on yhteydessä yksinäisyyden kokemukseen. Herkästi ajatellaan, että yksinäisyyden vähentäminen ei ole julkisten palveluiden tehtävä, mutta myös niiden parissa voidaan tehdä paljonkin, etteivät ihmiset koe jäävänsä yksin. Jos ihminen kokee että ei tule kuulluksi ja kohdatuksi apua ja tukea tarvitessaan, se lisää yksinäisyyden kokemusta.”

”Järjestöt tekevät ikäihmisten yksinäisyyden torjunnassa tärkeää työtä. Tehtävän ei tulisi kuitenkaan kuulua vain järjestöille tai läheisille, vaan koko palvelujärjestelmän tulisi pystyä kokonaisvaltaisemmin vastaamaan ihmisten tuen tarpeisiin.”

ELISA TIILIKAINEN