Eläkeläisistä elinvoimaa kuntiin

Suomessa ollaan huolissaan muuttotappioalueiden elinvoimasta. Keskustelu pyörii yleensä työpaikkojen ympärillä. Tällöin jäävät vähälle huomiolle eläkeläisväestön muuttoliike ja sen vaikutukset.

Kaupungistuminen koskettaa myös eläkeläisväestöä. Monet eläkeläiset muuttavat lasten perässä kaupunkeihin. Toiset muuttavat terveyssyistä tai vanhuuteen varautumiseksi lähemmäksi julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Jollekin houkuttimena ovat kaupunkien monipuoliset kulttuuri- ja liikuntapalvelut ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet.

Työikäisistä eläkeläiset eroavat kuitenkin olennaisesti siinä, että eläkeläisten muuton pontimena eivät ole työpaikat. Tämä on mahdollisuus, joka kannattaisi ottaa tosissaan etenkin niissä kunnissa, joista työpaikat ovat vähenneet. Kuntien kannattaisi satsata nykyistä enemmän ikäystävällisyyteen ja houkutella ikääntyneitä asukkaita elämänlaadulla.

Eläkeläisistä tuskin on muuttoliikkeen kääntäjiksi, mutta heidät kannattaisi ottaa kunnissa huomioon vakavasti.

Eläkeläiset ovat monesta syystä kunnille hyviä asukkaita. Heillä on vakaa eläketulo ja he ovat ahkeria palveluiden kuluttajia. Eläkeläisväestö osallistuu aktiivisesti vapaaehtoistoimintaan luoden kuntaan myönteistä ”pöhinää”.

Kuntien kannattaisi myös heittää pois mielikuva, jossa eläkeläiset ovat sote-palveluiden kustannuksia kasvattava kuluerä. Niistä kustannuksista vastaavat nykyisin hyvinvointialueet.

Eliniän pidentymisen myötä eläkeläiset ovat entistä terveempiä. Ihmisen tekemä asuinpaikan valinta omille eläkevuosille voi tarkoittaa kunnalle jopa kymmenien vuosien ajaksi aktiivista ja tervettä asukasta ja veronmaksajaa.

Suomessa tarvitaan eläkeläisiä syrjivien asenteiden muutosta. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUn syyskuussa julkaistun Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimuksen mukaan jopa kaksi kolmasosaa eläkeläisistä kokee ikäsyrjintää ja olevansa toisen luokan kansalaisia. Valitettavasti asenteissa ei ole tapahtunut muutosta myönteisempään suuntaan.

JAN KOSKIMIES
päätoimittaja