Edunvalvontavaltuutus omaksi turvaksi

”Jokaisen kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus henkilölle, johon luottaa”, asianajaja, varatuomari Hannele Lehto-Laurila painotti puhuessaan joulukuussa Raisiossa. Raision kaupungin valtuustosalissa pidetyn tilaisuuden järjesti Raision Seudun Eläkeläiset ry.

Teksti: INKERI AALTO

Asianajaja, varatuomari Hannele Lehto-Laurila neuvoo jokaista – myös nuoria – valmistautumaan ajoissa sairauden, onnettomuuden ja vanhuuden varalle.  Hän puhui edunvalvontavaltuutuksesta, jossa läheinen sukulainen, ystävä tai muu luotettu henkilö valtuutetaan hoitamaan asioita silloin, kun itse ei enää pysty eikä kykene. Näin voi vaikuttaa omiin asioihin myös vanhuudessa, mielipiteet ja toiveet voidaan ottaa huomioon ja omia päätöksiä noudattaa.

– Itsemääräämisoikeutta pidetään itsestään selvänä, kunnes tulee se hetki, että se kyseenalaistetaan. Missä kohtaa tulee se raja, ettei itse pysty päättämään omista asioistaan? Sitä ei voi etukäteen tietää.

Jos henkilö ei ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta, toisen on erittäin vaikeaa hoitaa hänen asioitaan hänen puolestaan. Esimerkiksi pankkiasiat ovat hankalia ja lähiomaisille voi tulla myös riitaa. Joskus henkilö määrätään viranomaisen edunvalvontaan, eivätkä asiat silloinkaan suju aina hyvin. Viranomaisella, joka on määrätty edunvalvojaksi, voi olla kymmeniä asiakkaita eikä kenellekään riittävästi aikaa.

– Jokaisen kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus henkilölle, johon luottaa. Tämä voi olla lapsi, muu sukulainen tai ystävä. Heitä voi olla useampi, ja heidät voi laittaa järjestykseen. Tämä on hyvä tapa, sillä jos edellinen on estynyt, voi seuraava ottaa tehtävän hoitaakseen. Jokaiselta kysytään etukäteen suostumus.

Joskus perheen ulkopuolinen valtuutettu on esimerkiksi varavaltuutettuna parempi, jos vaikkapa omaisuutta pitää myydä jollekin perheenjäsenelle. Tällöin perheenjäsen valtuutettuna on esteellinen.

Valtuutuksessa määritellään ne asiat, joita valtuutettu voi hoitaa ja kerrotaan myös, millä tavalla. Näitä ovat mm. pankkiasiat, asuminen ja tärkeät hoitopäätökset. On tärkeää, että kirjataan tarkasti, mitä valtuutus koskee. Jos haluaa esimerkiksi, että se koskee hoitopäätöksiä, pitää antaa lupa terveystietojen saamiseen. Valtuutettu voi antaa henkilön puolesta myös kohtuullisia lahjoja, mutta tätä varten asiakirjassa pitää olla niille katto. Valtuutetun voi myös vapauttaa vuositilin ja päätöstilin tekemisestä ja sekin pitää erikseen mainita.

Edunvalvontavaltuutuksen voi periaatteessa kirjoittaa itse, mutta se tulee laatia tiettyjä muotomääräyksiä noudattaen. Siksi on suositeltavaa kääntyä lakimiehen puoleen. Allekirjoitustilanteessa tarvitaan kaksi esteetöntä todistajaa, jotka ovat yhtä aikaa läsnä. Sukulainen ei voi olla todistaja. Ohjeellisia lomakkeita on saatavissa netistä. Jos ei ole tietokonetta, voi pyytää monessa kunnassa esimerkiksi kirjaston työntekijöiden apua.

Edunvalvontavaltuutus pitää olla helposti löydettävissä. Alkuperäisen voi antaa valtuutetulle ja itse pitää kopion. Jos tilanne tulee ajankohtaiseksi, valtuutettu henkilö pyytää lääkärintodistusta, jossa asia todetaan. Valtuutus vahvistetaan digi- ja väestötietovirastossa ja tähän tarvitaan lääkärintodistus.

– Kun tekee edunvalvontavaltuutuksen, henkilön itsemääräämisoikeutta voidaan kunnioittaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Edunvalvontavaltuutusta voi muuttaa milloin tahansa, jos itse näkee sen tarpeelliseksi. Uusin tulee aina voimaan. Jos valtuutettu sattuu kuolemaan, uutta ei tarvitse tehdä, mikäli asiakirjassa on varavaltuutettuja.

Hannele Lehto-Laurila kiinnitti erityisesti huomiota siihen, miten menetellä muistisairaan kanssa, joka vaikuttaa ulospäin täysin normaalilta, mutta voi pahasti hölmöillä esimerkiksi raha-asioissa. Hänen omaisuutensa voidaan laittaa tilille, johon hän ei pääse, mutta samalla hänellä on toinen käyttötili, jossa olevia varoja hän voi käyttää arjen menoihin.

Muistisairaskin voi tehdä edunvalvontavaltuutuksen, mutta liitteeksi tarvitaan lääkärintodistus, josta käy ilmi, että hän ymmärtää riittävän hyvin asiakirjan merkityksen.

Jos muistisairas ei tilannettaan ymmärrä, asia on monimutkaisempi.

– Silloin on varmaan jo tehty huoli-ilmoituksiakin kyseisestä henkilöstä. Tällöin sosiaaliviranomaiset tarkistavat tilanteen ja asia etenee joko yhteistyössä heidän kanssaan tai sitten voi tehdä suoraan hakemuksen digi- ja väestötietoviranomaiselle edunvalvojan määräämisestä. Varsinaiseksi edunvalvojaksi määrätään tällöin yleinen edunvalvoja eli valtion virkamies taikka sitten joku läheinen luotettava henkilö, jos kaikki ovat tästä asiasta yhtä mieltä.

Testamentti ja hoitotahto

Luennolla sivuttiin myös testamenttia ja hoitotahtoa, jotka myös on erittäin tärkeää tehdä ajoissa. Testamentilla määrätään, miten omaisuus jaetaan oman kuoleman jälkeen. Hoitotahdossa voi antaa määräyksiä siitä, miten tahtoo itseään hoidettavan ja kohdeltavan sairauden aikana tilanteessa, jossa ei voi ajatuksiaan ilmaista.

Jos ei testamenttia ole, perijöinä ovat rintaperilliset, ja jos heitä ei ole, lähisukulaiset siten kuin laissa määrätään. Jos rintaperillisiä eli omia lapsia on, heitä ei voi sivuuttaa. Rintaperilliselle kuuluu aina lakiosa eli puolet varsinaisesta perintöosuudestaan. Toisesta puolesta voi määrätä kuten itse tahtoo. Lapseton sen sijaan voi päättää jakaa koko omaisuutensa mielensä mukaan.

Testamentin tekeminen on tarkkaa puuhaa; sitä koskevat monet muotomääräykset.  Jos niitä ei noudata, testamentti voidaan katsoa pätemättömäksi. Testamentista on olemassa malleja esimerkiksi netissä ja asiakirjaoppaissa, joita on kirjastossa. Aivan omin päin testamenttia ei kannata tehdä, vaan on hyvä kääntyä lakimiehen (tai pankin) puoleen.

Testamenttia tulee säilyttää siten, että se on helposti löydettävissä. Sukulaisille kannattaa kertoa, mistä se löytyy. Testamenttia ei tarvitse missään vahvistaa. Sitä voi muuttaa milloin tahansa tai tehdä uuden testamentin. Uusin on voimassa. Testamentti tulee voimaan kuoleman jälkeen.

Hoitotahdossa ilmaistaan, miten haluaa meneteltävän, jos oma fyysinen tila heikkenee niin, että tarvitaan lääketieteellistä hoitoa elämän pitkittämiseksi. Siinä voidaan ottaa kantaa elvyttämiseen ja tehohoitoon, jos se johtaisi vain kärsimyksen pitkittymiseen.  Siihen voi myös kirjata, kenen läheisen haluaa valtuuttaa tekemään päätöksiä, jos tarve ilmaantuu.

Hoitotahdon pitää löytyä hoitopaikasta, joten se kannattaa toimittaa terveyskeskukseen tai sairaalaan omiin potilaspapereihin yhdistettäväksi. Sitä varten on olemassa valmiita lomakkeita. Hoitotahdon voi myös itse kirjoittaa Omakantaan: Kanta.fi. Kirjautumaan pääsee omilla pankkitunnuksilla.

Yleisöä oli salissa paljon ja puhujalle esitettiin runsaasti kysymyksiä. Lopuksi Hannele Lehto-Laurila sanoi olevansa tyytyväinen, koska kukaan ei luennon aikana nukahtanut.

Lisätietoja:

Muistiliitto.fi

Suomi.fi

Digi- ja väestövirasto.fi