Auttamisen etiikka

KALEVI KIVISTÖ

Gazassa tapahtuu silmiemme edessä kansanmurha. Viimeksi näin totesi David Grossman, yksi Israelin tunnetuimmista nykykirjailijoista italialaisen la Republica -lehden haastattelussa.

Satojen avustusrekkojen jono on seissyt kuukausikaupalla odottamassa pääsyä Gazaan, jossa niitä on odottanut 2 miljoonaa nälänhädästä kärsivää palestiinalaista. Israelin armeija on vähentänyt ruuan jakelupisteiden määrän 400:sta neljään. Jakelupaikoilla se pitää kurissa ruuan jonottajia asein surmaten toista tuhatta epätoivoista avun tarvitsijaa. Nälänhädän aiheuttamisesta arvostelevia Israelin hallitus syyttää antisemitismistä, juutalaisvastaisuudesta.

Edellä todetut ongelmat rikkovat auttamisen eettisiä normeja kaikilta osin.

Auttamisen etiikan perussääntö on auttamisen imperatiivi, apua tarvitsevalle on annettava apua. Kyseessä on ikivanha periaate. Se on kirjoitettuna jo Uuden Testamentin kuvaukseen niistä, jotka ovat jättäneet ruokkimatta nälkäisiä, auttamatta janoisia, kodittomia tai vaatteita vailla olevia. Vähäisimpien kanssaihmisten jättäminen vaille apua on synneistä suurin (Matt. 25:31-46). Tämän toivoisi niidenkin pitävän mielessään, jotka ovat uskonnollisin perustein tukeneet Gazan kurjuuden aiheuttajaa. Apua tarvitsevaa on autettava eikä autettavia saa erotella millään muulla perusteella. Periaatteen noudattaminen edellyttää auttajien uskottavaa riippumattomuutta taistelevista osapuolista.

Taannoisessa Punaisen Ristin kansainvälisessä konferenssissa Ruotsin Punaisen Ristin silloinen puheenjohtaja Christina Magnusson tiivisti asian sanomalla, että ”humanitaarista apua ei missään oloissa voi antaa ase toisessa kädessä – ei edes takataskussa”. Humanitaarinen auttamistyö ja sotilaallinen toiminta on pidettävä tiukasti erillään. Auttajat ja autettavat on jo 150 vuoden ajan suojattu kansainvälisesti hyväksytyillä suojamerkeillä. Aseellinen toimina niillä suojattuja kohtaan on sotarikos. Apua hakevien ja avustusjärjestöjen työntekijöiden surmaaminen ruuan jakelupisteillä rikkoo räikeästi avustamisen etiikkaa.

Auttamistyön onnistuminen edellyttää myös avun tarpeen tunnetuksi tekemistä. Avustettavien tilanne tulee voida kuvata ja avun tarve todeta. Gazan osalta tilannetta on vaikeuttanut se, että Israel on estänyt kansainvälisen median pääsyn Gazaan, toimittajia on surmattu enemmän kuin missään aikaisemmassa sodassa. Gazan viranomaisten antamat tiedot on yritetty kiistää. Kaikkea tiedonvälitystä ei kuitenkaan ole voitu estää. Myös avustusjärjestöjen ammattitaitoisten työntekijöiden havainnoista on saatu kiistatta paikkansa pitävää tietoa.

Israelin hallitus on syyttänyt gazalaisten kärsimyksistä kertovia juutalaisvastaisuudesta. Holokaustin jälkeisessä maailmassa syytös on yritys vaimentaa kritiikki. Onneksi Israelissa on yhä enemmän Grossman’in kaltaisia rehellisiä kansalaisia, jotka pitävät kiinni oikeuksistaan. Oikeus arvostella hallitusten politiikkaa kuuluu perusoikeuksiin eikä sillä ole mitään tekemistä rotuvihan kanssa.

Holokaustia ei hyvitetä uudella kansanmurhalla!

Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.

——————————————————————-