Toiminnanjohtajalta: Eläkekatolta odotetaan liikaa

JAN KOSKIMIES
Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja

Eläkekatto on noussut keskusteluun Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkosen aloitteesta. Ehdotuksella halutaan rajata suurimpia eläkkeitä.

Monet ovat viime aikoina vaatineet julkisen talouden tilaan vedoten eläkkeisiin puuttumista. Kaikkosen avaus oli siinä mielessä myönteinen, että siinä tavoitellaan leikkausten kohdentamista suurituloisiin. Toistaiseksi sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset ovat iskeneet pahiten pienituloisiin. Ongelma on siinä, että eläkekatto ei käytännössä tepsi suurimpiin eläkkeisiin, ja voi toimia jopa tarkoitusta vastaan.

Monissa Euroopan maissa on käytössä erilaisia eläkekattoja. Käytännössä eläkekaton rinnalla on erilaisia lisäeläkkeitä ja palkitsemisjärjestelyjä, eikä eläkekatto ole poistanut suurimpia eläkkeitä.

Suomen työeläkejärjestelmä on luonteeltaan lakisääteinen vakuutus vanhuuden varalle: jokaisesta tienatusta eurosta maksetaan eläkemaksu, joka oikeuttaa tiettyyn eläkkeeseen. Eläkkeet nauttivat perustuslain omaisuudensuojaa. Ei voi säätää sellaista eläkekattoa, joka velvoittaisi maksamaan eläkemaksuja, mutta suurituloisimmat eivät saisi niille vastinetta.

Käytännössä eläkekattoon kuuluisi eläkepalkkakatto, jossa määrätyn tason ylittävistä tuloista ei maksettaisi eläkemaksuja eikä niitä vastaan saisi eläkettä. Näiden maksujen poisjääminen heikentäisi eläkejärjestelmän rahoitusta pitkälle tulevaisuuteen. Ainakin väliaikaisesti eläkemaksuja pitäisi siksi todennäköisesti nostaa.

Eläkekatto olisi myös hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteen vastainen: kaikki osallistuvat – kaikki saavat. Suurimpien tulojen rajaaminen lakisääteisen eläkejärjestelmän ulkopuolelle murentaisi hyvinvointivaltion oikeutusta. Monet palvelumme ovat jo pahasti eriytyneet. Emme kai tahdo, että sama tapahtuu eläkejärjestelmälle?

Eläkekatto avaisi tien usealle rinnakkaiselle eläkejärjestelmälle. Todennäköisesti täydentävistä eläkkeistä pääsisivät nauttimaan hyvätuloiset ja vahvan neuvotteluaseman omaavat ammattiryhmät. Nykyinen kaikille yhteinen työeläkejärjestelmä uhkaisi näivettyä pienituloisten järjestelmäksi, jonka suojeleminen inflaatiotarkistuksin ei olisi enää kaikkien intressissä. Eläkeläisten eriarvoisuus lisääntyisi, kun tavoite oli päinvastainen.

Mikäli seuraava hallitus päättäisi kaikesta huolimatta selvittää eläkekaton asettamista, törmäisi se todennäköisesti edellä mainittuihin ongelmiin. Eläkekatto tulisi myös valmistella kolmikannassa työmarkkinaosapuolten kesken, mikä tarkoittaisi pitkää neuvottelua ja epävarmaa lopputulosta.

Eläkekattoa parempi, yksinkertaisempi ja nopeampi tapa lisätä oikeudenmukaisuutta on progressiivinen verotus. Veroasteikon muuttaminen ja suurimpia eläkkeitä koskevan lisäveron kiristäminen vaikuttaisivat suurimpiin eläkkeisiin välittömästi. Nykyinen hallitus on päinvastoin keventänyt sitä ja muiden suurituloisten veroja.