Tuliketun aika

Viime aikoina on nähty hienoja revontulia yöllisellä taivaalla. Kautta aikojen näille tulille on annettu erilaisia merkityksiä ja muistan, miten joku kotikylän vanhoista ihmisistä uskoi kuulleensa jopa sihinää, kun tulet kunnolla loimusivat pohjan taivaalla.

Revontuliin on tietysti liitetty mukaan taikauskoa ja muinaisuskontojen kiehtovaa mystiikkaa. Esimerkiksi vanhan itägrönlantilaisen uskomuksen mukaan revontulet ovat kuolleiden lasten sieluja, jotka kisailevat taivaalla. Ja kaikenlaisia muitakin uskomuksia revontuliin liittyy, jotka ovat olleet eri kansoilla vähän erilaisia, mutta taivaan ”tulikettu” esiintyy aika monissa kulttuureissa vielä tänäpäivänäkin.

Niinpä, kevät on taas täällä. Kohta kutsuu pihatyöt, vaikka itse olen vähentänyt kuormaa tässä kohtaa vuosi vuodelta sitä mukaa, kun ikää ja vaivoja tulee. Mutta ”ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki” (Kaarlo Kramsu 1855-1895). Siis todellakin Kramsun teksti pitää paikkansa ainakin tässä kohtaa, mutta kyllä pieniin pihatöihin aion mennä, kun sen aika on.

Vaikka kevät onkin aikaisessa tänä vuonna, silti tuulet ovat kovin hyytäviä. Ja ylipäätään tuulet ovat lisääntyneet tällä seudulla jopa minunkin muistihistoriani aikana. Myrskyjä oli ennen harvoin, mutta nykyisin tuntuu, että tuulee navakasti aina. No, sähkö on ainakin halpaa, kun myllyt pyörii. Toisin on polttoaineen laita tällä hetkellä. Veikkaan muuten, että tilanne Hormuzin salmella kestää pitkään jännitteisenä. Toivottavasti olen väärässä.