Iltapäivän auringossa -blogi: Villakausi

RAIJA WESTERGÅRD

Nuorempi polvi tuskin enää tietää mitä tarkoittaa villasukkien ”jatkaminen”? Minä olen viimepäivinä tehnyt juuri tätä eli olen leikannut villasukista loppuunkuluneita sukkaosia pois ja jos varret ovat ehjiä – kuten usein on – olen ottanut silmukat ylös ja kutonut (täälläpäin Suomea ei käytetä juurikaan neulominen-termiä) uudet sukat käytettyihin varsiin. Näin säästyy aikaa ja lankaa sekä saa itselle hyvän mielen kiertotalouden soveltamisesta käytännössä ja tietysti lämpimät jalat.

Villasukkien jatkamista on harrastettu iät ja ajat eli mikään uusi keksintö se ei ole. Äitini aikoinaan opetti minulle monet käsityön kikat, koska tykkäsi kutoa lähinnä sukkia joka käänteessä, minkä maatilan muilta töiltään ehti. Itse tykkään tuunata myös vaatteita ja olen tänä syksynä tehnyt mm. käyttämättömista neuletakeista kaksi hametta talven viimoja ajatellen. Saumurilla tulee hetkessä valmista ja mitä siitä, vaikka hameissa on sauma siellä ja toinen täällä, pääasia että saa asusteita hyötykäyttöön pois henkareista viemästä kaappitilaa.

Edellä mainitsemieni käsitöiden lisäksi harrastan myös ns. meditatiivista käsityötä, joka on omalla kohdallani neliöiden kutomista villa- tai sekoitelangasta kahdella puikolla tai pyöröpuikoilla. Näihin neliöihin virkkaan reunat ja ompelen lopuksi yhteen. Näin syntyy vähitellen torkkupeitto tai mikä tahansa peitto, joita olen myös antanut lahjaksi lähipiirille. Tämä tilkkutyö on todellakin erittäin rentouttavaa ja meditaatiota parhaimmillaan. Malli ei saa olla liian monimutkainen vaan mielellään simppeli, jotta ajatukset pääsevät virtaamaan vapaana. Yksi oikein yksi nurin on sopiva ja toisella kierroksella päinvastoin.

Tähän lopuksi on pakko kirjoittaa muutama sana maahanmuutosta, koska minun korvaani särähtää aina ikävästi, kun puhutaan ”huippuosaajista”, joita pitäisi houkutella Suomeen aina vaan enemmän. Toki ymmärrän mitä näillä huippuosaajilla näissä keskusteluissa tarkoitetaan, mutta eivätkö esimerkiksi hoitajat, hitsaajat, rakennusalan osaajat ole yhtä kaikki huippuosaajia? Minusta nyt usein varsinkin poliittisissa keskusteluissa käytettävä lokeroiva puhetapa syventää entisestään yhteiskunnallisia eroja, joita edelleen on olemassa ajassamme, vaikka joku toisin voi väittää.

Talviaika on taas täällä. Nautitaan siitä, ja pimeydestä, joka ei ole koskaan niin pimeä kuin äkkiseltään luulisi.

”Ihanko totta sinä muistat sen vielä? Vain tuokioksi myöhäisen syksyn sade kostutti puitten lehdet”. (Sugawara no Takasuen tytär)