Mehutehtaan varjossa

Taas on käsillä se aika kesästä, kun marjapensaat tuottavat satoa ja mehua valmistuu. Tai eihän mehu tietenkään itsekseen valmistu, jonkin verran tarvitaan puuhastelua tässäkin, mutta mukavaa puuhaa ainakin minun mielestäni. Meidän ”mehutehdas” pystytetään yleensä ulos kaasugrillin keittopisteeseen ja keitän siis ihan perinteistä höyrymehua mehustimella eli mehumaijalla.

Puutarhamarjoja on tänä kesänä huonosti, mutta odotan syksyn puolukkasatoa, josta myös keitän mehua talven varalle. Teen puolukasta myös hilloa, tottakai, joka sopii lähes kaikkien ruokien kanssa. Puolukka on, kuten tiedämme, myös luonnon antibiootti, jota on hyvä käyttää päivittäin jossakin muodossa. Tehoaa hyvin esimerkiksi virtsatietulehduksiin. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta olen sen verran kokemusasiantuntija tässä kohtaa, että puolukasta on moneksi.

Mehutehtaasta tuleekin mieleen entisaikojen ”tehtaat” korpiemme kätköistä. Varmasti tiedättekin millaisesta tehtaasta oli kyse ja tehtaan tuotoksista käytettiin monia erilaisia nimiä: korpikuusen kyyneleet, korpiroju, pontikka, Kiteen kirkas jne. Viinan kotipoltto oli muuten sallittua ja melko yleistäkin 1700-luvun alkupuolella. Varsinais-Suomessa oli viinapannu joka kolmannessa talossa eikä viinasta aiheutuvia ongelmia juuri ollut. Juopottelu lisääntyi vasta, kun vuonna 1756 säädettiin kieltolaki, joka tosin kumoutui varsin pian, kun tilanomistajille myönnettiin kotitarvepoltto-oikeus.

Kieltolaki säädettiin uudelleen vuosina 1919 – 1932 eikä siitä silloinkaan tainnut olla muuta kuin harmia. Muistan sukuni vanhempien ihmisten kertomana tarinaa useistakin viinatehtaista, joissa syntyi myös erilaisia konflikteja. Joku aina halusi keittää viinaa ja joku toinen ilmiantaa tämän poliiseille. Kuolonuhreiltakaan ei vältytty, joka oli tietysti ikävä asia pienellä paikkakunnalla ja jätti pitkän varjon seudun ihmissuhteisiin.

Edellä kertomastani tapauksesta on jo aikaa vierähtänyt pian 100 vuotta, mutta edelleen tänä päivänä alkoholin ympärillä käydään varsin  monipolvisia keskusteluja. Historiasta voisi ottaa oppia tässäkin kohtaa, eli kun joku kielletään tai saatavuus tehdään vaikeaksi,  se lisää heti tuotteen mielenkiintoa ja kulutusta. Minä kannatan lämpimästi ajatusta, että viinejä voi ostaa halutessaan tavallisesta ruokakaupasta. Näin voi tehdä kaiketi monissa muissa maissa eikä humalaisia näy missään. Miten meillä Suomessa nähdään ongelmia kaikkialla ja varsinkin siellä, missä niitä oikeasti ei ole.

Raija Westergård