Ukrainassa yhä useampi eläkeläinen jatkaa työntekoa

Sodan runtelemassa Ukrainassa yhä useampi eläkeläinen jatkaa työskentelyä. Monille työ on taloudellinen välttämättömyys, mutta myös tapa kokea osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sodan koettelemassa maassa.

Teksti ja kuvat: BENGT SIGVARDSSON

Työpäivä on päättymässä, ja 71-vuotias Ihor Rishko sulkee tietokoneensa toimistossaan Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Teoriassa hän olisi voinut jäädä eläkkeelle täytettyään 65 vuotta. Sen sijaan hän päätti jatkaa työskentelyä – ratkaisu, joka on tullut yhä tavallisemmaksi iäkkäiden ukrainalaisten keskuudessa sen jälkeen, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssotansa helmikuussa 2022.

– Noin 80 prosenttia yli 65-vuotiaista ystävistäni on jatkanut työntekoa eläkkeelle jäämisen jälkeen. Jotkut ovat jopa palanneet töihin oltuaan jo useita vuosia eläkkeellä, Ihor kertoo.

Nykyisin 27–28 prosenttia vähintään 65-vuotiaista ukrainalaisista käy työssä. Osuus on kasvanut noin neljä prosenttiyksikköä sodan alkua edeltävään aikaan verrattuna, ja sen odotetaan kasvavan edelleen. Yli kuusi miljoonaa ukrainalaista on paennut maasta, ja noin miljoona 25–60-vuotiasta miestä on mobilisoitu asevoimiin, mikä on aiheuttanut vakavan työvoimapulan. Joissakin työpaikkailmoituksissa haetaan nyt nimenomaan eläkeläisiä.

Ihor on työskennellyt kidutuksesta selviytyneiden kuntoutuskeskuksessa hallintotehtävissä vuodesta 1994 lähtien. Hänen päätökseensä jatkaa työssä vaikuttaa useampi syy.

– Rakastan työtäni ja tunnen vahvaa yhteyttä sekä asiakkaisiimme että työtovereihini. Vaimoni muutti ulkomaille sodan alussa, eikä meillä ole lapsia. En halua istua yksin kotona huolieni kanssa. Työ tuo minulle sosiaalisia kontakteja ja tunteen siitä, että teen jotain yhteiskunnan hyväksi, hän sanoo.

Ei pommisuojiin
Nykyisin keskus hoitaa pääasiassa ukrainalaisia, jotka ovat olleet venäläisten vankeudessa tai traumatisoituneet sodan seurauksena muulla tavoin. Suurin osa potilaista on iäkkäitä. He ovat usein viimeisiä, jotka poistuvat etulinjan läheisyydessä sijaitsevilta alueilta, ja Yhdistyneiden kansakuntien mukaan puolet kaikista siviiliuhreista on yli 60-vuotiaita.

– Monet vanhemmat ihmiset eivät edes yritä mennä pommisuojaan ilmahälytysten aikana, Ihor kertoo.

Useimmat pommisuojat sijaitsevat metroasemilla. Monille iäkkäille, erityisesti liikuntarajoitteisille, niihin pääseminen nopeasti on vaikeaa. Lisäksi Venäjän toistuvat iskut Ukrainan energiainfrastruktuuriin aiheuttavat sähkökatkoja, jolloin kerrostalojen hissit eivät toimi.

– Lennokki- ja ohjusiskut Kiovaan tapahtuvat yleensä öisin. Joskus ilmahälytys soi monta kertaa saman yön aikana. Jos juoksisin metroon joka kerta, minulla ei olisi seuraavana päivänä voimia tehdä töitä. Sen sijaan suojaudun kylpyhuoneessa noudattaen niin sanottua kahden seinän sääntöä, Ihor selittää.

”Kahden seinän sääntö” tarkoittaa suojautumista ikkunattomaan huoneeseen, jonka ja ulkoseinän välissä on vähintään kaksi kantavaa seinää. Tämä vähentää räjähdyspaineen aiheuttamaa loukkaantumis- tai kuolemanriskiä, vaikka ei suojaakaan suoralta osumalta.

Hiljattain ohjus osui osaan kerrostaloa, jossa Ihor asuu. Iskussa kuoli 24 ihmistä.
– Ja esimieheni, joka oli 77-vuotias, kuoli muutama kuukausi sitten saatuaan sydänkohtauksen ilmahälytyksen aikana, Ihor sanoo huokaisten.

Tulevaisuutta on vaikea suunnitella
Ihor on nyt ottanut kuntoutuskeskuksen johtajan tehtävät hoitaakseen. Keskuksessa työskentelee parikymmentä ihmistä – lääkäreitä, psykologeja, sairaanhoitajia ja laboratoriohenkilökuntaa – ja kaikista näistä ammattiryhmistä on pulaa. Myös kaksi hänen työtovereistaan on yli 65-vuotiaita.

– Ylilääkärimme, joka on 73-vuotias, olisi jäänyt eläkkeelle, ellei sotaa olisi tullut. Itse olisin luultavasti jatkanut työssä joka tapauksessa. Minulle on vaikea löytää korvaajaa, mutta myös taloudellisilla syillä on merkitystä, Ihor sanoo.

Hänen kuukausieläkkeensä on vain 95 euroa. Valtion takaama vähimmäiseläke on noin 51 euroa kuukaudessa. Useimmat ukrainalaiset omistavat asuntonsa ja maksavat vain vähän tai eivät lainkaan vuokraa. Satojatuhansia rakennuksia on kuitenkin tuhoutunut pommituksissa, ja yhä useammat – erityisesti maan sisäiset pakolaiset – joutuvat nyt maksamaan vuokraa.

– Ennen sotaa eläkkeellä pystyi elämään, jos käytti rahansa tarkasti. Sota on kuitenkin aiheuttanut korkean inflaation. Kaikki on kallistunut. Monien eläkeläisten on tehtävä töitä yksinkertaisesti selviytyäkseen, hän sanoo.

Ihor arvioi jatkavansa työssä vielä kaksi tai kolme vuotta.– Mutta tulevaisuutta on vaikea suunnitella. Haluan vain, että sota loppuu, hän sanoo.

Vapautta ja itsenäisyyttä
Toisella puolella Kiovaa 67-vuotias Tamara Davydtšuk työskentelee sosiaalityöntekijänä ikääntyneiden ja erityistä tukea tarvitsevien päivätoimintakeskuksessa. Hän on ollut siellä töissä 26 vuotta eikä aikonut jäädä eläkkeelle täytettyään 65 vuotta. Hän kokee olevansa tarpeellisempi kuin koskaan.

Noin puolet Ukrainan 3,7 miljoonasta maan sisäisestä pakolaisesta on yli 60-vuotiaita, ja monet heistä ovat hakeutuneet turvaan Kiovaan. Lisäksi hoivakodeista on vakava pula.

– Meille tulevien ihmisten määrä on kasvanut. Monet heistä ovat iäkkäitä maan sisäisiä pakolaisia. Täällä he saavat ruokaa, tukea ja voivat osallistua opintoryhmiin ja muuhun toimintaan, hän kertoo.

Hoiva-ala on pääosin naisten työllistämä. Koska asevoimiin mobilisoidaan vain miehiä, keskuksessa ei ole ollut henkilöstöpulaa.

– Minut voisi luultavasti korvata melko helposti, mutta rakastan työtäni ja ihmisten kohtaamista. Olen leski, ja lapseni ovat muuttaneet pois. Työn sosiaaliset kontaktit merkitsevät minulle todella paljon, hän sanoo.

Myös palkalla on suuri merkitys.

– Se antaa minulle vapautta ja itsenäisyyttä. Luulen jatkavani työssä 70-vuotiaaksi asti, jos terveyteni sen sallii. Sen jälkeen toivon voivani levätä ja matkustaa. Mutta juuri nyt toivon vain Ukrainan voittoa ja rauhaa, Tamara sanoo.

Ulkomaisen avun varassa
Kiovalaisessa kahvilassa tapaamme 70-vuotiaan Galina Poljakovan, ikääntyneiden oikeuksia ajavan Turbota pro Litnikh v Ukraini -järjestön puheenjohtajan.

– Talous on tärkein syy siihen, miksi yhä useampi eläkeläinen työskentelee. Sosiaaliset kontaktit ovat toiseksi tärkein syy. Useimmat jatkavat entisessä työssään. Paljon harvemmat palaavat työelämään oltuaan jo eläkkeellä, Galina sanoo.

Järjestö, jossa toimii noin 1 500 ikääntynyttä vapaaehtoista, on siirtänyt painopisteensä ennen sotaa järjestetyistä sosiaalisista aktiviteeteista kaikkein haavoittuvimmille annettavaan humanitaariseen apuun. Tarpeet ylittävät kuitenkin selvästi käytettävissä olevat resurssit.

Monet ikääntyneet ovat pudonneet sosiaalisten ja taloudellisten turvaverkkojen ulkopuolelle nuorempien sukulaisten paettua ulkomaille. Lisäksi suuri joukko ihmisiä ei ole oikeutettu valtion eläkkeeseen, koska heidän työuransa jäi alle 15 vuoden tai he työskentelivät harmaassa taloudessa. Vaikka avoimia työpaikkoja on paljon, kaikki ikääntyneet eivät fyysisesti pysty työskentelemään.

– Työvoimapula johtuu siitä, että 25–60-vuotiaat miehet on mobilisoitu asevoimiin. Siksi suurin osa avoimista työpaikoista on perinteisesti miesvaltaisilla aloilla. Ne ovat usein fyysisesti raskaita töitä, joihin lähes 70-vuotiaat eivät yksinkertaisesti enää kykene, Galina sanoo.

Samaan aikaan Ukrainan vanhustenhuoltojärjestelmässä on suuria puutteita, eikä eläkkeiden merkittävälle korottamiselle ole näköpiirissä mahdollisuuksia. Nykyisin eläkkeitä rahoitetaan suurelta osin ulkomaisella tuella, erityisesti Japanista saatavalla avustuksella.

– Suurin osa valtion budjetista kuluu sodan rahoittamiseen. Nykyisessä tilanteessa hallitusta on vaikea syyttää siitä, että eläkkeet ovat niin alhaisia, Galina toteaa.

Bengt Sigvardsson on ruotsalainen toimittaja. Hän vieraili Ukrainassa viimeksi kesäkuussa.

Kuva ylinnä: Yhä useamman ukrainalaisen eläkeläisen on tehtävä töitä täydentääkseen pientä eläkettään. Osa, kuten kuvassa näkyvät Kiovassa asuvat naiset, myy kukkia, vihanneksia ja muita tuotteita kaduilla, toreilla ja markkinoilla.