Kuume

Näinä aikoina ainakin minun tuttavapiirissäni on ilmennyt runsaasti flunssaa. On kuumeisia ja myös kuumeettomia tauteja liikkeellä sekä pitkäaikaista yskää, kuten minulla. Keuhkot ovat kovilla, mutta näköjään ei vaikuta soittoharrastukseeni mitenkään. Ilmeisesti saksofonia puhalletaan tavallaan ”eri keuhkoilla”, koska mitään ongelmia ei ollut sen suhteen. Muuten kyllä yskä jatkuu edelleen…

Paitsi kulkutauteja, lähipiirissäni podetaan myös autokuumetta, joka on luku sinällään. Olen yrittänyt ohjeistaa täkäläisellä konstilla: ”hiaro tyhjäll rahapussill ohimoi, ensin myätä- ja sitt vastakarvaa, toista tarvittaess”. Valitettavasti tuolla ohjeella (vaikka hyvä onkin) ei taida olla mitään vaikutusta. Aika näyttää.

Muuten auton perusteellinen pesu ulko- ja sisäpuolelta kannattaa silloin tällöin. Autoni (10 v.) meni kyllä hienosti katsastuksesta läpi, mutta katsastusmies huomautti, että ”kuusen allako sää sitä säilytät”, joka on kyllä ihan totta. Siitä sainkin idean viedä auto kunnon tehopesuun ja vahaukseen, joka kyllä kannatti. Menopeli on kuin uusi eikä tarvitse kärsiä autokuumetta. En muuten ole kärsinyt siitä koskaan.

Tietokoneeni on taas ”tökkinyt” eli en ole pystynyt kirjautumaan blogisivustolleni. Se tekee sitä ajoittain, on maksuton alusta ja siksi kai ilmenee silloin tällöin ongelmia. Mutta – merkillistä kyllä – aina se (blogialusta) ennen pitkää taas toimii. Onneksi voin nyt kuitenkin kirjoittaa tänne, joten ei mitään hätää toistaiseksi.

Tulevana viikonloppuna pitänee taas käydä hautausmaalla ja ainakin kokeilla eläviä kynttilöitä. Toivottavasti olisi tuuleton sää sen suhteen. Taisin jo viime tekstissäni mainita Hannu-Pekka Björkmanin, mutta lainaan häntä taas, koska juuri hän (taannoin eräässä kolumnissaan) hienosti kiteytti pyhäinpäivän harrasta tunnelmaa: ”hautausmaan hämärässä palavat sielujen liekit, hauraan uskomme virvatulet. Ne valaisevat lepattavalla valollaan sitä tilaa, johon edesmenneitten on hetkeksi lupa saapua, kunnes arki kadottaa jäljet uudelleen”.

Ja on vielä lainattava tähän loppuun rakastettua runoilijaamme Eeva Kilpeä: ”Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: – Miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän…”