Kun karhu kääntyy

RAIJA WESTERGÅRD

Tänään 19.1. vietetään Heikin päivää. Itse tunnen monta Heikkiä ja yksi on erityisen tärkeä Heikki eli tyttäreni poika 9 v. Onnittelut siis kaikille heikeille niin tutuille kuin tuntemattomille tänä tärkeänä päivänä.

Tämä päivä on erityinen myös siksi, että kansanperinteen mukaan ”karhu kääntää kylkeään” eli talvi on puolessa välissä. Muistan myös, että ainakin Satakunnassa sanottiin ”kahtia karjan ruoka, kolmia ihmisen ruoka”. Ilmeisesti Heikin päivää on Suomessa myös juhlittu enemmän ennen muinoin, koska perinne on säilynyt suomalaisten siirtolaisten jälkipolvissa esimerkiksi Minnesotassa USA.ssa.

Minnesota on ollut ns. tapetilla viime päivinä, kuten myös Grönlanti. En ala näitä tässä ruotimaan tämän enempää, koska en tunne suurvaltapolitiikan sisältöjä tarpeeksi. Sen kuitenkin tiedän, että Minnesotaan muutti 1800-1900-lukujen vaihteessa myös omaa sukuani ja paljon ihmisiä juurikin synnyinseudultani. Jotkut palasivat, mutta useimmat muuttajista eivät. Vaikka aika ja historia on tehnyt tehtävänsä enkä tunne sieltä enää ketään, seuraan silti toisinaan Minnesotan asioita silkasta mielenkiinnosta ja sukulaisuuspohjalta.

Isoäitini muuten oli innokas kirjoittamaan kirjeitä Minnesotaan ja Kanadaan ja hän myös sai sieltä paljon kirjeitä. Minulle merkityksellistä on se, että nuo kirjeet ovat säilyneet näihin päiviin asti ja todennäköisesti säilyy edelleen, koska olen ne arkistoinut huolellisesti. Vaikka suomalaisilla maahanmuuttajilla siellä toisilla saattoi mennä  ihan mukavasti, kaikilla ei todellakaan mennyt. Ja työ oli raskasta kaivoksilla ja metsätyömailla, koska juuri näihin töihin siirtolaiset nimenomaan haluttiinkin, raivaamaan ja asuttamaan korpiseutua, joka oli myös ilmastollisesti haastava.

Muuten, kun tänä päivänä puhutaan maahanmuuttajista, harvalla kaiketi tulee mieleen, että myös suomalaisia on ollut sankoin joukoin nimenomaan maahanmuuttajina ja maastamuuttajina. Tosin heistä ei käytetty maahanmuuttajatermiä vaan yleisesti puhuttiin amerikansiirtolaisista ja ruotsinsiirtolaisista.

Puhekieli ja termistö muuttuu koko ajan enkä tiedä, meneekö se aina parempaan suuntaan. Kun kuuntelee esimerkiksi telkkarin tai radion poliittisia keskusteluja, puheissa suorastaan vilisee hienosti keksittyjä uusia termejä entisten tilalle, joita ei varsinkaan vanhempi kuuntelija heti ymmärrä. Itse kirjoitan joskus ylös jonkun hienon sanan, jotta tiedän varmasti mistä milloinkin puhutaan. Enkä silti aina pysy kärryillä.

Raija Westergård kirjoittaa blogissaan aikamme ilmiöistä sekä ihmisen kerrostuneesta ajasta, ikääntymisestä ja monista merkityksellisistä kohtaamisista iltapäivän auringossa.