Kävelypässien blogi: Kylmyyttä pakoon

PEKKA ISAKSSON

Olen ollut muutaman viikon poissa blogisivuilta – ja samalla pässitoiminnasta. Kumpikaan ei näy poissaolostani kärsineen. Se oli tietysti odotettuakin. Kävelypässit ovat vaihtelevin kokoonpanoin osallistuneet moniin mielenilmauksiin ja kulkueisiin ja jatkaneet kävelyfutisharjoituksia.

Huomenna 8.5. osallistumme Rollaattorimarssiin Helsingissä ja kutsumme mukaan kaikkia muitakin eläkeläisten ja ikäihmisten tilanteesta huolta kantavia rikkaassa, mutta sosiaalisesti kylmäksi käyneessä Suomessa. Ei se itsestään ole käynyt sellaiseksi, vaan siitä on tehty kylmä. En nyt käy luettelemaan tekijöiden joukkoa, johon kuuluu sekä aatteita että ihmisiä. Kyllä te ne hyvin tiedätte

Kun kirjoitan, että osallistumme, se sisältää siis tiedon, että olen jälleen mukana rivissä tosiolevana enkä ainoastaan hengessä. Eläkeläiset ry on yksi Helsingin rollaattorimarssin järjestäjäyhteisöistä. Marsseja järjestetään ainakin 25 paikkakunnalla ympäri Suomea. Niistä saa tietoa muun muassa tästä linkistä.

Jos poissaoloni kävelypässien toiminnasta ei haitannut kävelypässejä, voin vakuuttaa ilman sarvia ja hampaita, että hyvää se teki myös minulle. Tai enhän minä pitkähkölle lämpölomalle Espanjaan lähtenyt sen vuoksi, että olisin poissa kävelypässien joukosta. Se oli tahaton sivullinen uhri, kuten lie sopivaa sanoa näinä militarismin korkean veisun aikoina.

Oikeasti lähdimme, Erja ja minä, Espanjaan pakoon Suomen kylmyyttä, ja tällä kertaa tarkoitan ennen kaikkea lämpömittarissa näkyvää kylmyyttä. Ajankohtaan vaikutti se, että toivoimme pääsevämme karkuun syntymäpäivähälinöitä ajaksi, jolloin yhteinen ikämme nousi 145 vuoteen. Ihan emme onnistuneet ja siitä suuret kiitokset – oikeasti – meitä soitoin ja some-tervehdyksin ilahduttaneille.

Vaikka muu pässeille tavanomainen toiminta jäi pois, kävely oli kiinteä osa matkaa. Sen aikana kävelimme yhteensä noin 200 kilometriä eli keskimäärin 10 kilometriä päivää kohti. Mikäpä oli kävellessä Espanjan loppukeväässä, yleensä sopivassa 22–23 asteen lämmössä ja Välimeren aaltojen tahdittaessa kävelyä. Toki sen verran rannallakin makoilimme, että kukaan ei pääse epäilemään meidän kuluttaneen aikaamme huonommissa harrastuksissa sisätiloissa. Kohtuus kaikessa ja ennen kaikkea auringonotossa.

Miksi Espanja ja miksi Fuengirola? No siksi, että emme ole koskaan käyneet sielläkään. Edellisestä ulkomaanmatkasta muutamaa Tallinnassa pistäytymistä lukuun ottamatta oli kulunut seitsemän vuotta. Tämä tiedoksi niille, jotka oikeutetusti kysyvät, tuliko mieleen kestävä kehitys ja ulkomaanlentojen ja turismin vaikutus siihen. No tuli, mutta emme tunteneet syyllisyyttä.

Oli toinenkin syy. Espanja on ainoa EU-maa, jonka poliittinen johtaja, pääministeri Pedro Sánchez, on pistänyt kampoihin Trumpille. Jos siis johonkin halusi lähteä, se tuntui oikealta valinnalta. Valinta osoittautui oikeaksi: Fuengirola tähän aikaan vuodesta oli hyvä paikka satunnaiselle kävijälle. Siisti, hyvin hoidettu kaupunki, jossa vallitsi järjestys. Saattaa olla, että myöhemmin kesällä on ahtaampaa ja meluisempaa, kun turistisesonki on kiihkeimmillään. Suuria elämyksiä emme kokeneet, mutta emme olleet niitä hakemassakaan. Ehkä niiden aika on jo ohi, kun ottaa huomioon nuo maagiset numerot 145.

Hyvä oli palata kotiinkiin ja kävelemään tutuissa maastoissa ja maisemissa. Kävelkää tekin, hyvät ihmiset.