Kävelypässien blogi: Kävelyfestivaaliosallistujana Kamppi-Punavuori -reitillä

JORMA PIKKARAINEN

Iso-Roobertinkadulla (nimi tulee Robert Rehnbinderiltä, joka toimi Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteerinä 1811 – 1841) sijaitsee mielenkiintoinen veistos nimeltään Viheltelevä helsinkiläinen, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Björn Weckström. Tekijän mukaan se on omistettu hyväntuulisten, auttavaisten ja suvaitsevaisten helsinkiläisten kunniaksi. Se on paljastettu vuonna 1995. Se, koskeeko hyväntuulisuus, auttavaisuus ja suvaitsevaisuus kaikkia helsinkiläisiä jääköön jokaisen omaan arvioon.

Kyseisen veistoksen juurelle joka tapauksessa päättyi lauantainen (11.4.) kävelyretkemme, jonka aloitimme Kampin torilta. Kävely oli osa Helsingin kävelyfestivaalia 6.-24.4.2026. Tällä kävelyllä oli osallistujia runsaat kaksikymmentä, joista peräti kolme oli miehiä. Miehistä toinen oli aikuinen poikani ja kolmas minä itse. Erinomainen oppaamme oli Tuula Pohjalainen.

Tuula aloitti kysymällä, mistä Kamppi on saanut nimensä ja joku tiesikin, että pohjana on ruotsinkielen sana kamp eli kamppailu tai taistelu. Mutta se tarkoittaa myös kenttää ja tässä tapauksessa se merkitsi sotilaskenttää tai sotaväen harjoituskenttää. Harjoituskenttä oli aikanaan kaukana varsinaisesta kaupungista. Sittemmin kaupungin kasvaessa kenttä poistui sotilaskäytöstä ja sinne tuli 1800-luvun lopulla paloasema, joka purettiin 1960-luvulla ja 1990-luvulla torille pystytettiin Ernst Billgrenin kaksiosainen taideteos Kohtauspaikat. Suurempi osa on torilla ja pienempi, punertava pysti, toria vastapäätä viereisen Malminkadun varrella.

Torilta jatkoimme matkaamme pitkin Fredrikinkatua, jossa tutustuimme mm. Luther-kirkon julkisivun näkymiin ja tietenkin myös kirkon ehkä hieman erikoiseen historiaan. Myöhemmin kuulimme mm. Kaartin Lasaretin historiasta. Ensimmäinen puinen rakennus tuhoutui tulipalossa 1826, mutta jo seuraavana vuonna rakennettiin Engelin suunnittelema kaksikerroksinen kivirakennus.

Seuraavat kohteemme olivat Hietalahden tori ja vieressä oleva entinen Teknillinen korkeakoulu, joka on toiminut useilla eri nimillä. Rakennus on nykyään tyhjä. Erilaisia suunnitelmia sen käytölle on ollut useita, mutta tulevaisuus näyttää mitä sille tapahtuu. Torilta siirryimme Sinebrychoffin museon takana olevalle puistoalueelle (kuva ylhäällä). Museossa olen perheeni kanssa käynyt useissa näyttelyissä ja varmasti tulemme käymään myös jatkossa. Sinebrychoffin suvun historia on myös tullut tutuksi ainakin päällisin puolin, samoin juomapuoli. Uusi tieto itselleni oli, että vahvojen ja upeiden koff-hevosten (oma nimitykseni) talli on museon takapihalla. Valitettavasti emme niitä nyt nähneet.

Loppumatkamme teimme Punavuoren eli Rööperin rakennuksien ja asukkaiden osin myös hurjaan historiaan tutustumalla. Eräästä Punavuoren paikasta voi nähdä kolme kirkkoa ja myös kouluja eikä kaukana ole myöskään entinen Supon päämaja Ratakadulla. Lisää Punavuoren historiasta voi lukea mm. Seppo Luodon kaksiosaisesta teoksesta Punavuoren historia I – II.

Kävely on hauskaa ja etenkin silloin kun samalla voi tutustua kulkualueen historiaan, sen ympäristöön rakennuksineen ja asukkaineen. Oppaallamme Tuulalla oli mukanaan paljon kuvia, joista saatoimme vertailla vanhaa nykyiseen Kampin ja Punavuoren alueisiin. Voin suositella osallistumista Helsingin kävelyfestivaaliin. Ohjelma löytyy netistä.

Kävelypässit on eläkeläismiesten ryhmä, joka levittää liikunnan ilosanomaa. Tällä blogisivullaan Kävelypässit kirjoittavat ajankohtaisista kuulumisistaan.