Iltapäivän auringossa -blogi: Ajatuksia taiteen äärellä

RAIJA WESTERGÅRD

Kuuntelin jälleen kerran radiosta mielenkiintoista juttua. Kyseessä on Yle 1:n Kulttuuriykkönen, jossa tällä kerralla käsiteltiin taiteen merkityksestä ikäihmisille, pitkäaikaissairaille, syrjäytymisvaarassa oleville ja kaikenlaisille ihmisille, jotka joutuvat olosuhteiden pakosta viettämään aikaa sairaaloissa tai hoivakodeissa.

Kuten tiedämme, taiteella on tutkitusti lukuisia terveysvaikutuksia. Vaikka fyysisessä hoivassa suuri merkitys onkin hoitavilla käsipareilla ja että käsiä on riittävästi, ei pidä unohtaa ihmisen (asiakkaan/potilaan) henkisiä tarpeita, joihin lukeutuu mm. taiteen kokonaismerkitys ja henkilökohtainen kokemus juuri silloin, kun fyysiset voimavarat saattavat olla heikoimmillaa

Myös yhdessä katsomisella on suuri merkitys. Minulla on tästä ihan henkilökohtaisia kokemuksia työurani ajalta. Oli tärkeää pysähtyä taiteen äärelle ja kertoa siitä jotain: kuka on taiteilija, milloin elänyt ja milloin maalannut juuri tämän tai tuon teoksen. Tuolloin päiväkeskukseen saatiin kunnan varastoista hienoja teoksia, jotka olivat olleet varastoituina ties miten kauan. Minulla oli tuohon aikaan aina lunttilappu taskussa, jotta osasin kertoa teoksista kysyjille. Ja usein kysyttiin.

Maallinen taide toimii samalla tavalla kuin ikonit ortodoksisessa maailmassa, ihminen katsoo taideteosta, teos ikäänkuin katsoo takaisin: ihmistä, ohikulkijaa, arkihetkeensä unohtunutta kiireistä vilkaisijaa. Juuri tämä kohtaaminen ja pysähtyminen taiteen äärelle on erityisen tärkeää ihmisille, jotka viettävät aikaa erilaisissa hoiva- ja sairaalaympäristöissä. Vertaan useinkin taidekokemusta ikonin äärelle pysähtymiseen. Vaikka en ortodoksi olekaan, koen ikonin äärellä jotain suurta, selittämätöntä, pyhää, jota en osaa sanoittaa ihmisen kielellä.

Joulun odotus tuo mieleen kaikenlaisia ajatuksia. Ei, en ole kiireinen myöskään joulun aluspäivinä, enkä ole kiireinen juuri koskaan, kuten monet olettavat eläkeläisen olevan. Miksi kiirehtisin, koska olen mielestäni jo perillä.

”Joulu ei ole päivämäärä, se on mielentila” – Mary Ellen Chase

Raija Westergård kirjoittaa blogissaan aikamme ilmiöistä sekä ihmisen kerrostuneesta ajasta, ikääntymisestä ja monista merkityksellisistä kohtaamisista iltapäivän auringossa.