Ihmisyyden mitta

Näinä aikoina ja varsinkin uutisten äärellä tulee usein väkisinkin miettineeksi ihmisyyttä, sen olemusta, osaa ja osattomuutta. Ihmiskunnan pitkän kehityskaaren aikana olettaisi, että olisimme jo oppineet jotain esimerkiksi sodista, mutta näin ei näytä olevan. Elämme siis varsin epävarmoja aikoja tässä suhteessa, koska maailmanjärjestys voi muuttua peruuttamattomasti ihan hetkessä. Näin on tapahtunut historiassa monta kertaa, mutta kuten sanottu, mitään emme ole oppineet.

Pohdin ihmisyyttä myös tässä jokin aika sitten, kun seurasin erästä ruotsalaista rikosdokumenttia, jossa muuan nuori mies joutui täysin syyttömänä yhteisönsä silmätikuksi ja lopulta silmittömän väkivallan kohteeksi niin, että hän menetti henkensä. Tapaus sattui pienellä paikkakunnalla ja alkoi varsin pienistä arkisista asioista: lapsi oli erilainen, kasvoi eri tahtiin ikätovereihin nähden, murrosiässä hänellä ei juuri ollut kavereita, koska juuri erilaisuutensa vuoksi ei ollut haluttua seuraa. Joku dokumentissa kertoikin, että poika oli jäänyt psyykkisesti noin 13- vuotiaan tasolle.

Sitten eräänä päivänä paikkakunnalle muutti perhe, jonka isällä oli rikostaustaa ja joka alkoi ikäänkuin seurata/vahtia paikkunnan iltaelämää. Kukaan ei tiedä, mistä ja miten ensimmäinen huhu lähti liikkeelle eli tätä aiemmin mainitsemaani syrjäytynyttä nuorta miestä alettiin seurata enemmän ja lopulta hänellä väitettiin olevan epäilyttävää seksuaalista mielenkiintoa lapsiin. Kukaan syntyperäisistä kyläläisistä ei halunnut puuttua asiaan, kukaan ei puolustanut nuorta ikävien syytösten vuoksi, kukaan ei käynyt hänen luonaan, kukaan ei välittänyt.

Poliisi teki myöhemmin tutkinnan surmatun nuoren miehen asunnossa. Kaikki paikat tutkittiin tarkoin, puhelin ja tietokoneen tiedostot samoin. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Ei lapsipornoa, josta häntä eniten epäiltiin, ei mitään muutakaan rikolliseen toimintaan viittaavaa. Hän menetti henkensä, koska kukaan ei uskonut häntä, kukaan ei auttanut, kukaan ei mennyt häntä puolustamaan. Miksi?

Onko ihmisen erilaisuus (vammaisuus, ihonväri, sukupuoli, sosiaalinen poikkeavuus) yhteiskunnassamme yhä jonkinlainen tabu, että ihmistä saa edelleen kohdella miten sattuu? Tuo em. ruotsalainen tragedia on yksi esimerkki siitä, että emme ole ihmiskuntana oppineet tässäkään asiassa yhtään mitään. Ja mitä se sivistys ja lähimmäisen kunnioittaminen oikeastaan on? Kun vähän pintaa raaputtaa, mitä oikeastaan muka sivistyneestä ihmisestä tuleekaan esiin? En halua edes tietää.

Kuvaaja: Raija Westergård