Toiminnanjohtajalta: Järjestörahoituksen raportin köyhät eväät

Nykyinen hallitus on pitänyt kansalaisjärjestöjä jatkuvasti varpaillaan hallitusohjelman ja järjestörahoituksen leikkauslistojen julkistamisesta lähtien.

Keskeinen ongelma on, että järjestöt eivät ole saaneet tietoa siitä, kuinka leikkaukset kohdennetaan. Epävarmuus vaikuttaa työhön ja tulevaisuuden suunnittelu on vaikeaa.

Selvyyttä tilanteeseen ei odotuksista huolimatta tullut myöskään selvityshenkilö Mika Pyykön raportista, joka julkaistiin viime viikolla. Selvitystyö tehtiin sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps.) toimeksiannosta. Viime syksystä lähtien odotetusta raportista puuttuu valitettavasti konkretia lähes täysin. Monet kirjaukset ovat niin epämääräisiä, että raportti herättää melkeinpä enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Löyhässä hirressä roikkuminen siis jatkuu.

Selvityshenkilö ehdottaa ensimmäisenä vaihtoehtona uuden polveilevan ja monimutkaisen prosessin aloittamista, jolla erilaisten ”järjestöekosysteemien” ja teemojen kautta vastattaisiin määrävuosin eri yhteiskunnallisiin haasteisiin. Julkisten avustusten raskaan hallinnon kanssa kamppaileville järjestöille tämä on uuvuttava ja lannistava viesti.  On hyvä, että raportti sisältää myös realistisemman vaihtoehdon: jatketaan nykymallin mukaan mutta pienemmällä rahoituksella. Jos näistä kahdesta pitää valita, toivottavasti tulevaisuuteen suunnataan jälkimmäisellä, kevyemmällä mallilla.

Valittavasta mallista riippumatta raportti kehottaa kiinnittämään huomiota järjestöjen tekemään päällekkäiseen työhön, esimerkkinä tästä muun muassa eläkeläisjärjestöt. Tämä tarkoittanee toisin sanoen, että eläkeläisjärjestöjä katsotaan olevan liikaa. On kummallista, että kuusi järjestöä olisi liikaa edustamaan 1,6 miljoonaa eläkeläistä, jos tilannetta vertaa vaikkapa ammattiliittojen lukumäärään. Mitään konkreettista ehdotusta raportissa ei kuitenkaan anneta.

Eläkeläisjärjestöt itse näkevät ilman erillistä selvitystäkin keskinäisen yhteistyönsä arvon. Yhteisjärjestö EETUssa tehdään jatkuvasti yhdessä asioita vaikuttamistyön, lausuntojen, kyselytutkimusten, tapahtumien ja julkaisujen muodossa. Eläkeläiset ry on jatkuvasti tiivistänyt yhteistyötä eritysesti Eläkkeensaajien keskusliiton kanssa etenkin koulutus- ja tiedotustoiminnassa. Järjestöjen pakkoyhdistämisiä vastustamme sen sijaan ihan periaatteen vuoksi: sellaisten ratkaisujen pitää lähteä järjestöistä itsestään ja jäsenistön tahdosta, ei rahoittajan määräyksestä.

Selvityshenkilön raportti kertoo mielestäni ilmapiiristä, jossa kansalaisyhteiskuntaan ei luoteta. Järjestöjä pidetään rahareikänä, jotka tuhlaavat varoja byrokratiaan ja poliittiseen paperinpyörittelyyn, ja jotka jarruttavat uudistuksia lausunnoillaan. Tiukemmalla valtion rahoituksen ohjauksella järjestöt valjastettaisiin valtion asettamien tavoitteiden välineeksi.

Todellisuudessa kansalaisjärjestöt tulisi nähdä ei vain siedettävänä tai tarpeellisena, vaan välttämättömänä osana hyvinvointiyhteiskuntaa. Ilman järjestöjen muodostamaa yhteyttä päätöksenteon ja hallinnon ja kansalaisten välillä demokratiamme olisi auttamatta vajaa. Vahva ja itsenäinen kansalaisyhteiskunta nostaa esille epäkohtia, tekee aloitteita, on uusien innovaatioiden lähde ja yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima.

Kasvun eväitä hakevan hallituksen toivoisi ymmärtävän, että edellytys yhteiskunnalliselle kehitykselle olisi järjestöjen itsenäisyyden vahvistaminen, ei itsenäisyyden kaventaminen. Järjestöille tulisi antaa enemmän, ei vähemmän valtaa julkisen tuen käytöstä. Tätä tavoitetta edistäisi esimerkiksi erilaisten kohdennettujen avustusten ja hankerahoitusten yhdistäminen yleisavustuksiin. Valitettavasti suunta on ollut päinvastainen.

Selvityshenkilön raportin ehkä konkreettisin viesti on se, että säästöt kohdistuvat aika voimakkaasti järjestöjen varallisuuteen ja suhteellisen pienikin varallisuus leikkaisi yleisavustuksia 15-50 prosentilla. Huomion kiinnittäminen varallisuuteen on sinänsä perusteltua. Toisaalta monilla järjestöillä omaisuus koostuu lähinnä omista toimitiloista, ja toivottavasti jatkossakaan tukea ei leikata siksi että järjestö omistaa toimistonsa. On myös ristiriitaista, että samaan aikaan kun järjestöjä kehotetaan avustusten sijaan nojaamaan omaan varainhankintaan, niitä rangaistaisiin siinä onnistumisesta.

JAN KOSKIMIES
Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja