Uutta, vanhaa, uutta

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Runot: 

Kalevala

Kalevalan valekala
jättihauki veden hirmu,
on sankareille hankala.

Wäinö veistää siltä pään
siitä emmeet soittimeen,
virittää hän kanteleen.

Wäinön soitto lumoaa
neidot kaikki Vienan maan,
näin tuli rokki Pohjolaan.

Kari Koponen, Siivikkala

* * *

Pienestä muurin raosta nousee maihin meri.

Tahtoisin nähdä likietäisyydeltä Saturnuksen pölyiset renkaat.

Elinaikanamme menetti Pluto-parka planeettastatuksensa.

Yhä muistan ohuet silkkisukkasi.

Kynsilakalla paikkasit pari silmäpakoa.

Maailma on hajallaan kahtaalla ja toisaalla.

Alituinen pyöriminen sekoittaa pallon pään.

Syliini uskottiin hetkeksi vastasyntynyt.

Keinutan kuin tuulinen puu

oravan lasta uneen.

Mietin sielusi megatavujen määrää.

Raimo Pasanen, Espoo

* * *

Vaalit

Nämäkin vaalit on nähty, uudet valtuutetut saatu.
Äänestämässä kävi myös Tilda ja Aatu. 
Suu mutrussa numeron he paperille piirsi, sitten sen tärkeänä leimattavaks’ siirsi.
Aukiiko ehdokkaalle eduskunnan ovi? Sitä jännittää saatiin vielä jokunen tovi.
Mäni kirkkaasti läpi kumpikin ehdokas, sen huomas he silloin, oli äänensä tehokas.
Helpotuksen huokaus pääsi kummankin suusta. 
Nyt aletaankin jutella jostain muusta.

Leena Toivanen, Kuopio

* * *

Palautteet: 

Kari Koposen Kalevala-runo on mainio kuvaus rokin saapumisesta pohjolaan, ns. syntykertomus. Runoushan on mitä parhain väline kuvitteluun. Koponen käyttää kirjallisuuden ydinkeinoa eli intertekstuaalisuutta; runon lähtökohta on Kalevala-eepoksen maailma. 

Kirjoja ja tekstejä kirjoitetaan toisten tekstien päälle, ja tekstejä luetaan toisten tekstien läpi. Kun tekstejä ”raaputtaa”, niiden alta löytyy toisia tekstejä. Aiemmin kirjoitetuista teksteistä voidaan tehdä muunnelmia tai parodioita tai niitä voidaan käyttää pohjatekstinä, joka välähtelee oman tekstin lomasta tai antaa sysäyksen omalle tekstille. Näin juuri Koponen tekee.

Esimerkiksi Jyrki Vainonen on kirjoittanut novelleja, jotka ovat muunnelmia Eino Leinon Helkavirsistä. Ja Johanna Sinisalon Sankareissa seikkailevat Kalevalan hahmot. 

Koposen Kalevala-runo liittyy onnistuneesti tähän kunniakkaaseen perinteeseen. Uutta syntyy vanhan päälle. 

* * *

Raimo Pasasen päälauseilla ja assosiaatioilla etenevä runo puhuttelee lukijaa suoraan. Runossa ei ole konstailua eikä vaikeita kielikuvia. Runo rönsyää luontevasti niin kuin ajatuksemmekin tekevät. Planeetoista päästään silkkisukkiin. Sukkia paikataan kynsilakalla, seuraavassa säkeessä puolestaan todetaan maailman olevan hajalla. Asioita tapahtuu koko ajan yhtä aikaa, päällekkäin ja ristiriitaisesti. 

Runon herkin kohta on ehdottomasti tässä: ”Syliini uskottiin hetkeksi vastasyntynyt. /Keinutan kuin tuulinen puu/oravan lasta uneen.”
Kaunista!

Hyvä keino runoudessa on yhdistää eri kategorioiden sanoja. Näin Raimo Pasanen tekee, kun kirjoittaa sielujen megatavuista. 
 
* * *

Leena Toivasen Vaalit-runo käyttää keinoinaan huumoria ja murreilmaisuja. Vaaleista on jo aikaa, mutta Toivasen runo on yleispätevä. Vaalit-runossa keskitytään yksityisen ihmisen kokemukseen. Äänestäminen on juhlava tapahtuma; ” Suu mutrussa numeron he paperille piirsi, sitten sen tärkeänä leimattavaks’ siirsi.”

Murretta on runossa kohtuullisesti, kirjoittaja lähinnä höystää runoaan murrepiirteillä. Luettavuuden kannalta tämä on hyvä, luodaan murteen tuntu, mutta teksti on sen verran yleiskielistä, että sitä on helppo lukea.

”Nyt aletaankin jutella jostain muusta”, Toivanen päättää runonsa. Ja totta se on, eduskuntavaalit tuntuvat jo kaukaisilta! Uutta kohti mennään. 

* * *

Kaikissa Runopysäkki-blogin runoissa ”uusi” on jollain tavalla esillä. Kari Koposen runo rakentuu vanhan päälle, Raimo Pasasen runossa kohdataan uusi elämä eli vastasyntynyt, ja Leena Toivasen Vaaleissa puheenaihe vanhenee ja tekee tilaa uudelle. 

Bonusvinkki:

Yle Areenasta on katsottavissa KOM-teatterin 50-vuotisjuhlakonsertti. Minullakin on parin tekstin osalta kunnia olla mukana huikeassa kokonaisuudessa. En kuitenkaan siitä syystä mainosta konserttia, vaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että se sisältää toinen toistaan upeampia kappaleita ja runoja. Esimerkiksi Jevgeni Jevtušenkon Ei puolikasta -runo on ikiklassikko. 

Jevtušenkon runoudesta saivat venäjän kieltä osaavat nauttia toukokuussa myös Tampere Filharmonian konsertissa ”Oi ihmisyys”. Šostakovitšin 13.sinfonian tekstit nimittäin perustuvat Jevtušenkon runoihin.

Katso:
KOM-teatterin vuotisjuhlakonsertti Ylen Areenassa 

Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.