Uusi alku, uusi näkökulma

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Runot

Vuoden vaihtuessa

Vanha vuosi harmaahapsi
lepoon jo jäädä saa,
kun uusi vuosi pieni piltti
tehtävänsä aloittaa.

Vaikea oli mennyt vuosi
ehkä uusi tuo parempaa.
Rauhaa, ravintoa ja hyvinvointia
kaikkialle maailmaan.
Mitä uusi aika tuokin
tullessaan,
toivosta ei pidä luopua
milloinkaan.
Se auttaa jaksamaan
ja eteenpäin kannustaa.

Carita Kuitunen, Äänekoski

* * *

Puhdas, valkoinen lakana

Uusi kalenteri seinällä
on kuin puhdas lakana.

Sen sileä viileys kutsuu
pujahtamaan peiton alle.

Voit uneksia ja toivoa
laiskoja päiviä,
ilman arjen kellon tikitystä.

Katselet päivien jonoja
viikkojen riviä, ilman
ainutta merkintää.
Ilman huolen tai vaatimuksen
ryppyä lakanassa!

Hae mukava asento,
uinu vielä hetki!
Lepää keitaan varjossa.

Arto Tuomi, Kerava

* * *

EI ONNISTU

Rinteen liukkaaksi teki aivan
pyllymäen paikka oiva.
Vaan on yksi mutta
alla autorata – mutka.
Pyllyllään jos alas laskisi
kuinka pysähtymään vauhdin saisi?
Kun ei pidä kynnet hampaat
auton alle varmaan jäisin.

Lautailijat mäessä keikkuu
niillä kyllä housut roikkuu.
Siinäkö lienee niillä taika
kun ne hyppää hullun lailla?
Mutta minä mummo parka
olen päästäni niin arka
jos laudan päälle nousisin
noita-akas varmaan muuttuisin.

Helena Koponen, Varkaus

 

Palautteet

Carita Kuitusen Vuoden vaihtuessa kuvaa toivoa, joka inhimillisesti liitetään uuden vuoden alkuun. Kuitunen käyttää runossaan joululauluista tuttua sanastoa kuten harmaahapsi ja piltti – tämä virittää lukijaa vuodenvaihteen pyhien tunnelmaan.

Uusi aamu, uusi viikko, uusi vuosi, ne tosiaan antavat meille ihmisille toivoa. Vuoden kierron rytmi taitaa olla meihin ”koodattu”, unelmoimme, suunnittelemme ja toimimme sen mukaan. Kuitunen kirjoittaa: ”Mitä uusi aika tuokin/tullessaan, /toivosta ei pidä luopua/milloinkaan”.

Runot käsittelevät usein toivoa, runot antavat toivoa, ne sanallistavat vaikeita asioita ja rohkaisevat. Näin tässäkin tapauksessa.

*

Arto Tuomen Puhdas, valkoinen lakana -runossa käsitellään samaa teemaa kuin Carita Kuitusen runossa. Siinä missä Kuitunen kirjoittaa toivon merkityksestä, Tuomi keskittyy enemmän mahdollisuuksiin. (No osittain toivo ja mahdollisuudet ovat kyllä samaa asiaa.) Jos Kuitusen runossa zoomaillaan globaaliin tilanteeseen, Tuomen runo kohdistaa valokiilansa enemmänkin yksilöön. Miten ihanaa on olla hetki ilman velvoitteita! Tai ainakin saada illuusio sellaisesta hetkestä!

Mukavasti Tuomi ensin vertaa uutta kalenteria puhtaaseen lakanaan ja sitten toisessa säkeistössä jo pujahdetaankin peiton alle. Myöhemminkin sama kuvasto jatkuu, kun ei ole ”huolen tai vaatimuksen ryppyä lakanassa”.

”Arjen kello” on hyvä metafora.

Mietin, olisiko lopun ”keidas”-sanan sijalla jopa voinut olla jokin nukkumiseen tai lakanoihin liittyvä ilmaus? Loppu toimii nykyisellään tosi hyvin, mutta ajatusleikkinä tuota saman kuvaston jatkamista voi pohtia. Puhdas, valkoinen lakana on joka tapauksessa rauhoittava ja rentouttava runo!

*

Helena Koposen EI ONNISTU kuvaa takuulla monen kokemuksia tämän talven ulkoilureissuilta. Huumori on voimallinen keino Koposen runossa, epäily lautailijan roikkuhousujen taikavoimista hymyilyttää.

Kun rakas kotimaamme tarjoilee meille välillä aikamoisia sää- ja keli-ilmiöitä, mikäs sen parempaa kuin kirjoittaa niistäkin runo. Helena Koponen näyttää oivaa esimerkkiä.

Huumori ja itseironia ovat mahtavia keinoja, lumilautaileva mummo metamorfoitumassa noita-akaksi on myhäilyttävä mielikuva.

Jos liukas keli saa mielen myrtyneeksi, EI ONNISTU– runo helpottaa. Huumori tarjoaa aina uudenlaisen näkökulman tilanteeseen.

Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.