Syytä liputtaa

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Runot:

Aistit avoinna

Aistit avoinna nuorena rakastimme,
tai niinhän luulimme,
kun rävähtämättä toisiamme tuijotimme.

Emme nähneet miten arjen harmaakaihi
pois kimalluksen vei.

Läheisyys kipinöi, sähköisti meitä ihanasti,
kunnes huolet riitoja toivat.
Ne iskivätkin sitten kuin sähköisku,
usein tappavasti.

Kerran rakkaan ääni, aamun ensi sävel,
oli suloisempi kuin laulu satakielen.
Epävarmuus leivästäkö, vaiko sairauden varjo,
siihen tumman vireen toi.

Maistelimme toisiamme,
kuin janoon kuolemassa, paahteessa autiomaan.
Toinen oli sokeria ja hunajaa,
vaikka murheet suolaisia kyyneleitä poskipäihin toi.

Aavistus kohtalosta yhteisestä,
yhteen imi meitä,
siksi emme kevyesti onneamme heitä.
Vaan aisteihimme luotamme
ja rakastamme, vaikka sitten sokeasti!

Arto Tuomi, Kerava

 

Suomalainen ahven

Katselin Avara luonto -ohjelmaa.
Siinä kirjokalat ja muut semmoiset
etelän merielävät uiskentelivat lämpimässä
vedessä korallien keskellä.

Helppoa oli mokomien elämä.
Kun tuli nälkä, ei kuin kita ammolleen.
Jo tuppautui kaikenlaista korentoa 
ja äyriäistä suuhun nälkää torjumaan.

Rupesin kunnioittamaan suomalaista ahventa.
Se asustelee suomalaisissa vesissä,
järvissä, lammikoissa, virroissa ja merissä.
Ei se kaipaa etelän vesiä. se viihtyy Suomessa.

Talvi on pitkä, järvi jäässä, ruokaa niukalti.
Hyvin suomalainen ahven silti pärjää, karaistunut kun on.
Päivät se etsii parvessa sapuskaa, mutta nukkuu yöt yksin, 
jörö suomalainen kun on.

Suomalainen ahven ansaitsee mielestäni oman merkkipäivän.
Se on sentään kansalliskalamme.

Ehdontankin päiväksi huhtikuun seitsemättä. Silloin juhlii Ahvo. Ahven sopii hyvin siihen perään. Huhtikuussa on myös ahvenen kutu. Olisikohan syytä liputtaa?

 Toivo Berg, Helsinki

*

Turistina

Hiekka polttaa jalkain alla,
meri siintää kaikkialla.
Palmuin alla hyvä olla
aurinko on korkealla.

Katu täynnä ihmisiä
tummia ja vaaleita.
Kuka tullut äsken vasta
ken on ollut kauemmin.

Eri kielet keskenänsä
sekoittuvat somasti.
Elekieli yhteinen
sillä pärjää jokainen.

Katukaupustelijat
kutsuu, tulkaa ostamaan!
Jos on pesetoja sulla
pulaa ei voi mistään olla.

Iltain varjot, kuutamot
kutsuu, kuiskii kisailuun.
Rytmit samban, lambadan
tutut varmaan kaikkein on.

Etelässä kuumat yöt
huumaa varmaan monet päät.
Rytmit kuumat tuliset
luovat vääristyneet unelmat.

Hiekka polttaa jalkain alla

Helena Koponen, Varkaus

 

Palautteet: 

Helena Koponen ei kuvaa Turistina-runossaan turismia kritiikittömästi. Ensin runoa lukee melkein kuin matkailumainosta, mutta loppua kohden sävy muuttuu. ”Hiekka polttaa jalkain alla” saa lopussa aivan päinvastaisen merkityksen kuin alussa. 

Turismihan on aiheena mitä kiinnostavin ja ajankohtaisin. Siihen liittyy paljon eettisiä kysymyksiä kestävästä elämäntavasta alkaen. 

Riimi on oleellinen osa runoa. Riimi kuljettaa lukijaa ”ovelasti” kohti lopun yllätystä, sävyn muutosta.

*

Toivo Berg nostaa kunniaan ahvenen. Oikeastaan Suomalainen ahven -runo on suomalainen oodi ahvenelle. Sanon ”suomalainen oodi”, koska rytmi on jutusteleva ja verkkainen, siis kotoperäinen.  

Runoa lukiessa hymyilyttää ja myhäilyttää. Berg on osannut nähdä! Huomaaminen, havahtuminen, näkeminen – kirjoittajan tärkein taito. 

Mainio runo. Kannatan ehdottomasti liputusta! Ehtisikö jo tälle keväälle?

*

Arto Tuomen Aistit avoinna pureutuu rakastumiseen, rakastamiseen ja sen vaikeuteen. ”Arjen harmaakaihi” on upea metafora, siinä yhdistyvät sekä vanheneminen että arjen harmaus.  

Uskon, että moni pitkässä liitossa elävä voi samaistua Tuomen runon aatoksiin. Runo rakentuu tehokkaasti vastakohdille, on intensiivinen, pysyy kauttaaltaan ehyenä ja kompaktina. Välillä käydään kuilun partaalla, rakkaus kuitenkin voittaa. 

Päässä alkoi soida Yön kappale Minne tuulet vie.

*

Toivo Bergin runossa ehdotetaan ahvenelle liputuspäivää. Näitä kaikkia hienoja runoja lukiessa tekisi mieli liputtaa jokaiselle erikseen. Onneksi heinäkuussa Runon ja suven päivänä nousee runoudelle lippu salkoon. 

NIINA HAKALAHTI