Suuria teemoja

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Runot:

Kevättä kohti

Päivät pitenee
askel lyhenee
jalat ei polkkaan taivu

Piha on liukas
luonto kaunis
taidetta tuisku tehnyt

Mikäpä siinä
kohta on kevät
aurinko lämpöä antaa

Nautitaan kaikesta
astellaan hiljaa
luonnon ihmeitä katsellen

Helena Koponen, Varkaus

* * *

Töölön sairaalassa 

Olen Töölön sairaalassa
osastolla kaksi, huoneessa neljä.
Samassa huoneessa meitä on kuusi.
Minä ainoa olen ainoa mies,
loput viisi ovat naisia

Väliverho vedetään häveliäästi eteen,
kun meille tehdään toimenpiteitä.
Mitään ei siis näy ulospäin nyt,
kun sairaanhoitaja katetroi minua.
Tämä homma on hänelle arkirutiinia.

Minä olen kuitenkin vaikea tapaus,
katetri ei millään tahdo mennä perille.
Hoitajakin ähkii, minä koetan pysytellä rentona.
Potilastoverit arvaavat, mistä on kysymys.
He ovat hiljaa, he ovat hienotunteisia.

Lopulta katetri löytää tiensä perille.
Katetroija ja minä olemme iloisia.
Niin ovat potilastoveritkin. Me kaikki taputamme käsiämme.
Me taputamme minulle, sairaanhoitajalle ja toisillemme
Me taputamme suomalaiselle terveydenhoidolle.

Toivo ”Topi” Berg, Helsinki

* * *

Vieläkö oliivipuu puhkeaa kukkaan?

Tappava tulikärpästen häätanssi yössä
hiekan ja betonin takana skorpioni
ruohikossa mataa kobra

kiekuiko kukko kolmasti aamulla
vai miksi Jehova on vihainen
Allah hyljännyt vaeltajansa
syntyiko synti Irakissa
itku Bagdadin kaduilla

eikö Auschwitzin polttouhri riittänyt
Majdanekin kiitosuhri niin ikään
vieläkö oliivipuu puhkeaa kukkaan
rakentaako kyyhkynen pesän
vai ihminen onko hän oppinut
oppimansa unohtamaan

Ilkka Jukola, Helsinki

Palautteet:

Helena Koposen Kevättä kohti -runossa on mainio rytmi. Lyhyet säkeet ovat kuin askeleita kohti kevättä. Runosta tulee tunne, että puhuja on sinut olosuhteiden kanssa, hyväksyy niin liukkauden kuin kauneudenkin.
”Mikäpä siinä”-asenne sävyttää koko runoa.

Helena Koponen oli lähettänyt runonsa jo ennen ystävänpäivää ystävänpäivä-, kevät- ja kaikkea hyvää -toivotuksineen. Kevättä kohti onkin oikea hyvän mielen runo. Sille voisi kaveriksi kirjoittaa muidenkin vuodenaikojen runoja.

Yksinkertaisessa ja konkreettisuutta suosivassa runossa on läsnä suurempi taso, joka liittyy elämisen taitoon.

* * *

Toivo Bergin Töölön sairaalassa -runo kuvaa humoristisesti epämiellyttävää tilannetta. Kyseessä on niin sanottu korjaavan kertomuksen menetelmä. Toisin sanoen jokin nolo tai ikävä tilanne muuttuu kirjoittamalla humoristiseksi. Tai joskus myös sankarilliseksi, jos vaikka alun perin stressaavaa tilannetta kuvataankin liioiteltuna selviytymisenä.

Tämänkaltaiset runot tekevät hyvää sekä kirjoittajalle että lukijalle. Kun voidaan yhdessä nauraa lempeästi ihmisenä olemisen eri tilanteille ja ominaisuuksille, kaikki voivat paremmin.

Runon viimeinen säkeistö kertoo, mistä kaunis muisto oikein syntyy. Minusta säkeistö on paitsi hauska, myös liikuttava. Myötätunto ja inhimillisyys koskettavat.

* * *

Ilkka Jukolan Vieläkö oliivipuu puhkeaa kukkaan? -runo alkaa uhkaavasti eikä syyttä. Runo latelee eteemme kauheuksia, joita olemme joutuneet todistamaan eikä niille valitettavasti loppua näy. Jukolan runo on sukua Lea Niemisen runolle, joka ilmestyi paperilehden Runopysäkillä.

Jukolan hienoa runoa lukiessa mieleeni tuli heti Picasson ikoninen kyyhkynen. Ja niinpä: vieläkö oliivipuu puhkeaa kukkaan ja rakentaako kyyhkynen pesän? Todella merkittäviä kysymyksiä.

Tätä juttua kirjoittaessani sain tekstiviestin Amnestylta. Viestissä kehotetaan vetoamaan nuoren iranilaisen, Hossein Shahbazin, puolesta, häntä uhkaa teloitus. Naputan vetoomuksen ja jään toivomaan parasta. Ja luen Ilkka Jukolan runon uudestaan ja uudestaan.

* * *

Koposen, Bergin ja Jukolan runot ovat aivan erilaisia keskenään, mutta kaikilla on viisasta sanottavaa. Tosiasioiden hyväksyminen, sairaalahuoneessa vallitseva ystävällisyys ja kysymys siitä, pystyykö ihminen oppimaan vähemmän sotaisaksi – suuria teemoja kerrakseen.

NIINA HAKALAHTI

Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.