Lyyrisiä terveisiä Oulusta

Runot

 

Lyyrisiä terveisiä Oulusta

Runous ei kaipaa mystiikkaa
ei turhan turinaa
se kaipaa
elämäntotuutta ja
kielen kirnuntaa

hyvä ja taitava esitys
ei ole koskaan mieletön
se on aina mielekäs

itse asian esittäminen
ei kaipaa tyhmää
Itseasiassa-jankuttamista

kun on sanomattakin selvää
niin pitääkö tuota turhaketta
yhtenään ääneen toistella

Ahti Sala, Oulu

 

Hänelle

Kun katson iltaan tummuvaan ja häntä muistelen,
tähtöset nuo tuikkeellaan, saa lämmön sydämeen.
Tähtöset ja taivaan kaari , sisimmässäin pieni saari,
häntä siellä odotan.

Turhaanko mä täällä oottelen,
mua muistanetko lainkaan, itseksein aattelen.
Kuin lämmin vieno tuuli,
sä olet vierelläin, ja tähtöset vain kuuli,
suudelman poskellain.

Kaks varjoa nyt kulkeissaan,
luo iltaan tummuvaan,
öinen lintu oksaltaan, myös seuraa kulkuaan.
Heille laulaa tahtoisi, niin kauniisti,kuin osaisi,
Laula yö lintunen.

Aamulla nään sateenkaaren,
sisimpäni pienen saaren. matkan saareen tein
ja hänet sinne vein.
Nyt kaikki linnut oksaltaan, ryhtyi meille laulamaan.
Kauneinta lauluaan

Marja-Liisa Kinnunen, Oulu

 

Toripäivä

Anna sekä Alina istuskelivat torilla ja juttelivat
on niin kaunis kesäpäivä
eikä tunnu huolen häivä!
Mitä täältä ostettais
mitä viitosella sais,
ehkä jotain juotavaa,
myöskin kotiin vietävää.

Onpa hauska olla tässä
kesäpäivää viettämässä.
Kipaisenko juomapullon
loput siitä kassiin sullon.
Olo tuntuu leppoisalta,
eihän täältä kotiin malta.

Kiitos sulle retkestämme,
hauskasta jutteluhetkestämme.
Kaveri oot mulle hauska,
tavataanhan uudestaan? 

Kaarina Logrén, Oulu

 

Palautteet

Kun olin valinnut Runopysäkki-blogin runot, huomasin, että kaikki runojen kirjoittajat olivat sattumoisin Oulusta. Puhdas sattuma tosiaan – aika hauska sellainen, ainakin näin entisen oululaisen mielestä.

Ahti Salan runo kertoo runoudesta ja kielen mahdollisuuksista. Ilmaisussaan notkea runo esittää rohkeita väitteitä. Hauska yksittäinen ilmaus on ”kielen kirnuntaa”. Varsinkin kolmannessa säkeistössä Sala leikittelee kielellä ovelasti. Siitä nappaisin pois adjektiivin ”tyhmä”, sanaleikki tehostuisi entisestään. Eeva-Liisa Mannerhanin kerrotaan kirjoittaneensa runoonsa ”leveä virta”, mutta ottaneensa sitten ”leveä”-sanan pois, koska siten virta tuli leveämmäksi.

Kieli pysyy elävänä, kun sitä käytetään, tutkitaan ja sille annetaan arvoa. Salan runo tekee tässä osansa.

Marja-Liisa Kinnusen runo Hänelle on oikeastaan kuin sanamaalaus tai toisaalta kuin musiikkia. Sanastollisesti runo tuokin muistumia iskelmämusiikista. Jos ei tätä vielä ole sävelletty, niin nyt olisi aika!

”Sisimmässäin pieni saari” on hurmaava metafora, jota runoilija vielä hyödyntää runon lopussa uudestaan. ”Hän” pääsee myös saareen.

Hänelle säilyttää tyylinsä kautta linjan, se muodostaa ehyen kokonaisuuden ja on rytmisesti taidokas.

Kaarina Logrénin Toripäivä on kuvaus arkisesta hyvästä. Runon lorumaisuus korostaa huoletonta tunnelmaa, joka tiivistyy säkeissä: ”Mitä täältä ostettais/mitä viitosella sais.” Toripäivässä asettaudutaan alttiiksi hetkelle ja elämän pienille hyville asioille.

Jos runoa haluaa vielä muokata, voisi joitakin tuttuja ja käytettyjä ilmauksia ehkä tuoreuttaa (huolen häivä, hauska-adjektiivi, joka toistuu). Toisaalta Toripäivä-runon tunnelmaan sopiikin tietty luonnosmaisuus, onhan se kuin torikahvilan pöydässä lyijykynällä piirretty hetken vedos.

NIINA HAKALAHTI

Runoja saa lähettää minulle entiseen tapaan:

niina.hakalahti@sci.fi

Niina Hakalahti
Kukkolankatu 16
33400 Tampere